Valikoituja otoksia siitä, kuinka minusta tuli minä "akateemisessa mielessä":
1976: Synnyin 1. marraskuuta, ja hieman myöhemmin nimeksi pistettiin Heikki Matti Hyyrö.
1977-1982: Enemmän tai vähemmän hauskaa ja levotonta lapsuutta. Tuli esimerkiksi onnistuttua saamaan lemput yhdestä lastentarhasta (melkoinen suoritus, etten sanoisi...).
1983-1989: Vallatonta menoa peruskoulun ala-asteella Johanneksen koulussa. "Jo" viidennellä luokalla syntyi suuri oivallus, että kokeissa voisi menestyä paremmin jos niihin vaikka lukisi... ;-) Sitä ennen kun ihmettelinkin, että mitä ihmeen neroja meidän luokalla on, kun ne tuntuu tietävän kokeessa esimerkiksi sellaisia asioita, että mihin joku talitintti tai vastaava tykkää pesänsä värkätä... Oppikirjoistapa hyvinkin ne tiedot olivat peräisin! Mutta ei minusta kuitenkaan lukutoukkaa tullut.
1989-1992: Peruskoulun yläasteella Tampereen klassillisessa koulussa. Touhuihin alkoi tulla vähitellen jotain järkeä ala-asteen "pölvästiyden" jälkeen, kai.
1992-1995: Sama koulupiha mutta toisella puolella, siis Tampereen klassillisessa lukiossa. Itsenäistymisen ja omista asioista päättämisen aikaa. Opettajat tosin eivät aina olleet siitä innoissaan, kun suunnittelin opiskelutapani- ja rytmini heidän kannaltaan liiankin itsenäisesti, joka johti mm. siihen, että poissaolotunteja kertyi kolmessa vuodessa "reiluhkosti" (omien laskujeni mukaan n. 400). Olin jopa aidosti ihmeissäni siitä miten jotkut heistä asiaan suhtautuivat, sillä sitä opettajat lukion alussa nimenomaan olivat oppilaille teroittaneet, että lukio on itsenäisen opiskelun aikaa...
1994: Osallistuin lukion matikkakilpailuun, ja mukavana yllätyksenä tuli jopa saatua aikaiseksi oikea vastaus kaikkiin tehtäviin ("amatöörimäinen tekniikka" laski sijoituksen kuitenkin jonnekkin 14. sijan tietämille). Mutta se varsinainen yllätys oli sitten pääsy Suomen maajoukkueeseen kansainvälisiin matikkaolympialaisiin, jotka pidettiin Hong Kongissa 8-).
1995: Kirjoitukset tuli ja meni, ja jopa ihan mukavasti eli taskuun tipahteli yksi kourallinen "älliä" ja yksi "ämmä". Matikkarintamalla tuli pari ihan kivaa yllätystä lisää, 13. sija pohjoismaisessa matikkakilpailussa, ja jälleen pääsy kansainvälisiin matikkaolympialaisiin, jotka oli tällä kertaa "ikävä kyllä" jälleen ihan sopivan kivassa paikassa, Torontossa 8-)). Opinnot siirtyi sitten yliopiston puolelle tietojenkäsittelyopin pariin. Siellä ensimmäinen tutoreilta opittu asia muuten oli, että "teekkarit on säälittäviä..." ;-).
1996: Kevään opiskelujen jälkeen koitti the kansalaiselvollisuuden aika, armeija, ja paikkana oli Säkylä. Loppujen lopuksi minimimäärä, 8kk, tuli siellä oltua, nimikkeenä "korjaamon kirjuri". Jotenkin se into vain lopahti jo toisen armeijapäivän jälkeen pyrkiä enempään, kun meiningin "järkevyys" paljastui... 8-)
1997: Opinnot jatkuivat loppukeväästä, ja kesä tuli vietettyä harjoittelijana TTKK:n signaalinkäsittelyn laitoksella. Joulukuussa meni opintorekisterissä 100:n opintoviikon rajapyykki rikki. Kävin lisäksi TOEFL-nimisessä englanninkielen kokeessa, sain nimittäin päähäni toteuttaa aiemmin vain leikkimielisen ajatuksen vaihto-oppilaaksi lähtemisestä rapakon taakse. Kokeesta tuli muistaakseni 612 pistettä (660 kai maksimi), joka oli hyvä enne asian onnistumisen kannalta.
1998: Ja vielä vain lisää opintoja. Lisäksi alkusyksy meni pitäessä "Insinöörimatikka 2"-kurssin harkkoja TTKK:lla, ja loppukevät ja kesä kuluivat jonkinlaisen tutkijan pestin merkeissä tietojenkäsittelyopin laitoksella. Operaatio-vaihto-oppilasvuosi sitten otti ja toteutui, ja syksyllä laitoin kamat kasaan ja suuntasin kohti University of Utahia, joka sijaitsee tarkemmin sanottuna "Olympiakomitea-skandaalien käryisessä", vuoden 2002 talvi-Olympialais-isäntäkaupungissa Salt Lake Cityssä.
1999: Kevät meni vielä Utahissa nauttien matkailusta, uljaasta luonnosta, ja yleensäkin uusista ja erilaisista asioista. Toki myös muutama mielenkiintoinen kurssi tuli suoritettua ja saatua korvattua ihan opintorekisteriin asti täällä Suomessakin. Palattuani tutkijan pesti tietojenkäsittelyopin laitoksella jatkui jälleen, ja siihen liittyvän gradun vääntö alkoi kunnolla. Vuoden loppuun mennessä meni opintorekisterissä seuraava eli 200:n opintoviikon rajapyykki rikki, tupla-jippiaijee.
2000 Ikuisuusprojekti nimeltä gradu tuli suht onnellisesti valmiiksi, saamaani arvosanaan Laudatur ainakin pitää olla tyytyväinen. Gradun myötä tuli sitten myös saatua filosofian maisterin tutkinto. Tutkijan homma jatkui jatko-opintojen merkeissä.
2001 Ja aina vain jatko-opiskelija-tutkijana yhä edelleen... Työn ohella kiva yllätys oli Suomen matemaatikko-, fyysikko- ja tietojenkäsittelytieteilijäliiton (SMFL) myöntämä Pro Gradu 2001 -palkinto.
2002 Samaa wanhaa touhua tutkijana, tosin nyt TISE-tutkijakoulun rahoittamana.
2003 Edelleen tutkija TISE-rahoituksella. Loppuvuodesta kuukauden tutkijavierailu Santiagossa Chilessä. Väitöskirja valmistui kesällä, väitöstilaisuus oli joulukuussa, ja arvosanaksi tuli mukavasti Eximia.
2004 Helmikuusta alkaen Japan Science and Technology Agencyn rahoittamana vierailevana tutkijana Fukuokassa, Japanissa.
2005 Helmikuusta alkaen taas Suomessa. Yliassistenttina Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksella.