|
|
Paino: 7,8kg (7kk)
Säkäkorkeus: 36-37cm (9kk)
Sakura alkaa ulkoisesti muistuttamaan jo aikuista shibaa. Kenties rintakehän alue kaipaa vielä jykevöitymistä, mutta turkki ja maskuliinisuus sekä päänmuoto ovat kehittyneet paljolti.
Sakuralla suurin uhmavaihe ajoittui 7kk:n kynnykselle, jolloin koiralle tuli ensimmäinen juoksuaika. Tapanamme on ollut kulkea ulkona siten, että koira on vapaana ja pitää lenkkeilyttäjään noin 20-30metrin etäisyyden. Juoksujen alkupuolella tästä ei ollut tietoakaan, vaan koira mennä juoksenteli sinne minne huvitti. Niinpä loppuaika kuljettiin hihnassa. Kenties pelkkään hihnalenkkeilyyn tottumattomuus vahvisti uhmaamishalua, mutta joka tapauksessa koira todella koetteli hermoja. Mikään ei tahtonut onnistua. Kaikesta oli vängättävä vastaan, niin ulkona kuin sisälläkin. Kaiken lisäksi koira toimi vielä sen verran ovelasti, ettei se suoranaisesti kieltäytynyt tekemästä sitä mitä siltä odotettiin, vaan se teki asiat erittäin hitaasti ja usean käskyn jälkeen. Siten, ettei torumaan kunnolla päässyt...
Juoksuajan jälkeen kuitenkin koira muuttui jälleen kuuliaisemmaksi ja on siten kulkenut yhä vapaana. Paitsi pimeän tulon jälkeen, jolloin paikalliset jänikset ja rusakot saapuvat pupeltamaan Peltolammin Marttojen viemiä leivänpalasia ym. vehnätuotetta. Tämä alue suorastaan vilisee pupuja ja siitäkös Sakura on innoissaan. Tuoreen jäljen haistettua koiraa ei pidättele mikään. Se ei kuule eikä näe mitään muuta, kuin jahdattavan riistan. Hihnassa ollessaankin se hyppii tasajalkaa (Nalle Puhissa olevan Tikrun tapaan) aina niin korkealle, että koiran vatsa on samalla tasolla kuin ulkoiluttajan vyötärö. Niinpä pimeän aikaan koira pysyy hihnassa.
Onneksi jänikset ovat joka kerta onnistuneet eksyttämään koiran ja niinpä Sakura aina palaa haistellen kohtaan, josta jäniksen hajun sai. Niinpä Sakuran kiinniotto on ollut melko helppoa eikä koira ole ollut karkuteillä 15 minuuttia pidempiä aikoja. Jostain syystä Sakura ei vastusta hihnaan kiinnittämistä, vaikka emme tähän ole mitenkään erityisessti koiraa opettaneet tai totuttaneet.
Tänäkin aijanjaksona Sakuralla oli parikin käyntiä eläinlääkärissä. Kävimme kuvauttamassa koiran tassun, koska siinä oleva kynsi näyttää töröttävän hassusti, ikään kuin väärässä paikassa. Paljastui, että varpaaseen on pentuna tullut nivelvaurio, joka on aiheuttanut kasvuhäiriön ja varvas on siksi jäänyt 50% normaalia lyhyemmäksi. Tämä ei onneksi vaikuta koiran liikkumiseen millään lailla, mutta kuvautimme tassun lähinnä näyttelyitä ajatellen, että onko kysessä synnynnäinen vaurio. Eläinklinikalla suositeltiin koiran nukuttamista, mutta sehän ei tullut kuuloonkaan, koska periaatteessa on Sakura melko rauhallinen ja suostuu lähes kaikkeen mitä siltä omistajat vaativat. Myöskin Sakuran emä ei kestä nukutusaineita, joten miksi riskeerata, kun ei ole pakko. Niinpä koira alkurimpuilun jälkeen taivuteltiin röntgenpöydälle nätisti makuulle ja tassut kuvattiin. Loppujen lopuksi koira käyttäytyi melko mallikkaasti, koska koiran asettelijat eivät täysin tienneet mitä tekevät ja silti Sakura antoi itseään väännellä ja käännellä epämielyttävällä alustalla. Harmiksi röntgenlaite hajosi puolessa välissä kuvauksia ja jouduimme käyttämään koiran kahteen otteeseen ilkeässä läpivalaisuhuoneessa.
Koiran ruokatottumukset ovat yhä huvittavat. Ruokailu suoritetaan yleisemmin yöaikaan tai ainakin silloin, kun kukaan ihminen ei ole kupin läheisyydessä. Halukkuutta kuvastaa hyvin tapaus, kun taannoin annoin koiralle nakin. Sakura ei ollut syönyt ainakaan kymmeneen tuntiin ja ajattelinkin sen syövän nakin pois välittömästi, koska nakkejen luulisi olevan koiralle suurta herkkua. Saatuaan nakin Sakura haisteli sitä pitkään ja nuolaisi muutaman kerran, jonka jälkeen nakki oli piilotettava. Koira piilotteli sen lukuisiin eri paikkoihin, mutta syödyksi se ei sitä kuitenkaan saanut... Katso nakin piilotus akvaarion alle (12,1 Mb).
|
|
|
Kuvista ei oikein välity se iletys, mikä Sakuralla oli housuja kohtaan juoksun aikana. Alkuun se ei liikahtanut moneen tuntiin housujen laiton jälkeen. Edes leikkin houkuttelu ei Sakuraa kiinnostanut pöksyt jalassa, kuin vasta parin päivän totuttelun jälkeen.
|
|
|
Koira on varsinainen sohvaperuna. Alkuun meidän piti lähestulkoon opettaa Sakuralle, että sänkyyn saa tulla ja nykyisin se on oppinut sen niin hyvin, että mikäli parhaat ja pehmeimmät paikat on vapaana, niin koira kyllä menee juuri sinne.
|
|
|
Benkun kanssa on temuttu ja riehuttu jo useita kertoja ja vaikka meno välillä hirvittää molempien koirien omistajia, ei koirille ole koskaan kuinkaan käynyt tai oikeaa riitaa syntynyt.
|
|
|
Ihmetyksenä koettiin Sakuran joustavuus omistushalussa ja itsekkyydessä. Vaikka Sakuraa suunnattomasti iletti, että pentu vei sen lelut, ei Sakura kuitenkaan rähissyt tai tehnyt asiasta numeroa. Korkeintaan kävi varastamassa lelun itseleen, sen vapauduttua, jonka jälkeen yritti piilottaa sen mahdollisimman syrjäisään nurkkaukseen.
|
|
|
Peltolammin paikalliset tätit houkuttelevat oravia asutusten läheisyyteen ja niitä jos mitä on Sakuran mielestä kiva jahdata. Koska oravat kiipeävät vikkelästi puuhun, joutuu Sakura tyytymään niiden ruokien syöntiin...
|
|
|
Ulkona uskaltaa Sakuran kanssa liikkua koira vapaana, ellei ole pimeää. Koira seuraa yleensä nätisti läheisyydessä ja tulee kutsuttaessa luokse palkkioiden toivossa.
|
|
 |
Copyrights © Aleksi Melto & Tiina Räsänen
|
 |
|
