TIETOKONEVIRUKSISTA

Versio 3.1 - 9.2.2004

FT Marko Helenius, Virustutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto,
Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Kanslerinrinne 1, 33014 Tampereen yliopisto,
puh 03 215 7139, fax 03 215 6070

Tietojärjestelmien ja tietoyhteyksien käytön kasvaessa myös väärinkäytön mahdollisuudet kasvavat. Tietokonevirusten kirjoittaminen ja tahallinen levittäminen ovat eräs tietokoneiden väärinkäytön muoto ja tämä on rikollista Suomessa. Ikävä vain, että virusten alkuperän jäljittäminen on usein mahdotonta ja että virukset eivät välitä valtioiden rajoista. Käsittelemme seuraavaksi tietokoneviruksia, niiden luokitusta, torjuntaa, virusten kirjoittajia ja tietokoneviruksiin liittyvää lainsäädäntöä.

Mikä tietokonevirus on?

Tietokonevirus on ohjelmakoodia, joka pystyy tekemään itsestään leviämään kykeneviä kopioita. Tietokonevirus on ihmisen tarkoituksellisesti tekemä ohjelma. Ohjelma voi tehdä tietokoneen sisällä sen, minkä tietokoneen käyttäjäkin voi tehdä.

Koska mikrotietokoneissa suojaukset ovat puutteellisia, virus voi käsitellä mm. levymuistia, keskusmuistia ja näyttömuistia vapaasti. Myös erilaisille tallenteille, joihin pystyy kirjoittamaan, virus voi tarttua tai tehdä tuhoja. Kun tietokonejärjestelmät eivät huolehdi siitä, että suorituskelpoisten järjestelmän osien eheys säilyy, on tietokonevirusten helppo muuttaa järjestelmää ja levitä. Tietokonevirusilmiössä kyse onkin osittain myös puutteellisesti suunnitellusta turvallisuudesta tietokonejärjestelmissä ja niiden sovelluksista. Tietokonevirusten yleisyyteen vaikuttaa myös se, että turvattomat järjestelmät ja sovellukset on otettu yleiseen käyttöön ja että tietokonevirusten kirjoittajien ja levittäjien jäljittäminen on usein mahdotonta.

Virusten luokitus

Nykyiset tietokonevirukset voidaan jakaa neljään pääryhmään tartutettujen kohteiden perusteella. Nämä ryhmät ovat tiedostovirukset, makrovirukset, komentojonovirukset ja käynnistyslohkovirukset. Virukset voivat kuulua useaan eri ryhmään samanaikaisesti eli ne voivat toimia esimerkiksi sekä käynnistyslohkovirusten että tiedostovirusten tavoin tai sekä tiedostovirusten, että makrovirusten tavoin. Mikään ei tietenkään estä, että virus toimisi kaikilla näillä eri tavoilla, mutta toistaiseksi tällaisia viruksia ei ole tehty.


Virusten luokitus

Lisäksi Internet on eräs leviämistie, jota jotkut virukset käyttävät tarkoituksellisesti. Tällaisia viruksia ovat mm. sähköpostitse leviävät virukset ja tietoturva-aukkojen kautta leviävät virukset. Mikä tahansa kuvassa olevista virustyypeistä voi olla samalla Internetin kautta leviävä virus.

Tiedostovirukset

Tiedostovirukset tarttuvat nimensä mukaisesti suorituskelpoisiin tiedostoihin. Yleensä nämä tiedostot ovat ohjelmatiedostoja eli PC-ympäristössä pääasiassa COM- ja EXE-tiedostoja, mutta tiedostovirukset voivat tarttua mihin tahansa suorituskelpoiseen tiedostoon.


Tiedostovirukset tarttuvat ohjelmatiedostojen kautta

Tiedostovirukset leviävät tietokoneeseen, kun tietokoneessa suoritetaan jokin viruksen tartuttama ohjelma. Usein pelejä syytetään virusten levittäjiksi. Koska pelejä kopioidaan usein, niiden mukana pääseekin usein leviämään viruksia. Olisi kuitenkin lyhytnäköistä syyttää pelkästään pelejä virusten leviämiseen. Virus kun ei katso tartuttamaansa kohdetta, vaan voi tarttua mihin tahansa ajokelpoiseen osaan tietojärjestelmässä. Joskus viruksia on päässyt leviämään alkuperäisten ohjelmien, CD-tallenteiden ja Internet-sivujen kautta, kun ei ole huolehdittu virustarkistuksista.

Sähköpostitse leviävät virukset

Sähköpostitse leviävät virukset ovat tulleet melkoiseksi riesaksi virusten nopean leviämisen vuoksi. Internet, liitetiedostot ja helppokäyttöiset sähköpostiohjelmat ilman turvallisuusominaisuuksia ovat mahdollistaneet virusten tehokkaan leviämisen. Sähköpostiohjelmista on vieläpä löydetty tietoturva-aukkoja, joita useat virukset käyttävät hyväkseen.


Sähköpostitse leviävät virukset voivat tulla tuttavalta,
jolloin niitä voi olla vaikea varoa.

Sähköpostitse leviäviä viruksia on sekä sellaisia, jotka lähettävät itsensä kerralla useaan eri sähköpostiosoitteeseen, että sellaisia, jotka lähettävät itsensä vain yhteen osoitteeseen kerralla. Tällöin esimerkiksi käyttäjien lähettämien sähköpostiviestien mukana saattaa tulla viruksen tartuttama liitetiedosto. Useaan osoitteeseen lähettävät virukset tyypillisesti leviävät ja myös häviävät nopeasti. Yhteen osoitteeseen lähettävät virukset voivat levitä hitaasti ja kauan.

Myös virusten torjunnan on oltava nopeata, jotta virukset löydetään ajoissa. Internet on onneksi myös torjunnan avuksi, koska torjuntaohjelmat osaavat hakea päivitykset automaattisesti. Tällöin Internetin kautta leviäviä viruksia vastaan paremmat mahdollisuudet saada tunnisteet ajoissa.

Sähköpostitse leviäviä viruksia vastaan voidaan suojautua suhtautumalla kriittisesti liitetiedostoihin. Valitettavasti liitetiedostot tulevat usein tuttavilta, jolloin voi olla vaikea aavistaa, että liitetiedosto on viruksen tartuttama. Lisäksi on ongelmallista, että vaikka suurin osa viruksen vastaanottajista osaisikin varoa liitetiedostoja, viruksen leviämiseen riittää, että joku avaa liitetiedoston. Tästä syystä olisikin parempi, että virusten tartuttamat liitetiedostot eivät pääse käyttäjälle asti. Tällöin liitetiedostot voidaan karsia jo esimerkiksi sähköpostipalvelimella virustentorjuntaohjelman avulla tai sitten estämällä tietyntyyppisten liitetiedostojen läpipääsy. Liitetiedostot voidaan avata eristetyssä järjestelmässä.

Sähköpostitse leviäviä viruksia voidaan torjua myös välttämällä sellaisten sähköpostiohjelmien käyttöä ja käyttöjärjestelmiä, jotka ovat alttiita viruksille. Ohjelmiin voidaan hakea myös korjauspäivityksiä, jolloin niiden turvallisuusominaisuudet paranevat.

Sähköpostitse leviävät virukset käyttävät usein kahta peräkkäistä tiedostopäätettä, jolloin ajokelpoinen tiedosto saattaa vaikuttaa turvalliselta. Esimerkiksi tiedostonimi photos.jpg.exe saattaa näkyä photos.jpg:nä). Asetuksen voi muuttaa Windowsin kansio-ikkunasta Tools-valikon (Työkalut) Folder Options-valinnasta (Kansion asetukset) kuvan mukaisesti.


Windowsin tiedostopäätteen näkyminen

Virukset, jotka leviävät tietoturva-aukkojen kautta

Tietoturva-aukolla tarkoitetaan jotakin järjestelmässä olevaa puutetta, jonka avulla pystytään järjestelmällisesti murtautumaan tietojärjestelmiin tai aiheuttamaan palvelun estyminen. Tietoturva-aukkoja jää sovelluksiin varsin helposti ja niiden täydellinen poistaminen lienee mahdotonta. Oikeilla ohjelmointimenetelmillä ja testaamisella tieturva-aukkoja voidaan vähentää. Tehokkain ratkaisu olisi rakentaa laitteistotasolle rajoituksia ohjelmistoille mutta yleisesti käytössä olevissa tietojärjestelmissä tällaiset ratkaisut ovat harvinaisia.

Tunnetut tietoturva-aukot voidaan poistaa tietoturvapäivityksillä mutta tuntemattomia jäävät korjaamatta ennen kuin niistä tulee tunnettuja ja päivityksiin otetaan aukkojen paikkaaminen mukaan. Voidaankin todeta, että ohjelmistoissa on aina olemassa tietoturva-aukkoja.

Virukset voivat käyttää hyväksi järjestelmissä ja sovelluksissa olevia tietoturva-aukkoja. Tietoturva-aukon avulla virus voi tunkeutua järjestelmään ja levittää itseään eteenpäin. Tunnetuin tapaus lienee Loveson- eli Blaster-viruksen leviäminen tietoturva-aukon kautta. Ongelman laajuutta kuvaa se, että Internet oli monin paikoin pois käytöstä tai hidastunut ja virus levisi suojaamattomaan koneeseen muutamassa sekunnissa. Viruksen on arvioitu olleen osasyynä mm. laajaan sähkökatkokseen yhdysvalloissa. Ongelma voitiin poistaa Microsoftin kotisivuilta löytyvällä tietoturvapäivityksellä sekä torjuntaohjelmilla.

Myös useat suljetut sisäverkot olivat pois käytöstä silloin, kun virus pääsi niihin leviämään esimerkiksi kannettavan tietokoneen kautta. Kannettavat tietokoneet huomattiin merkittäväksi ongelmaksi, koska ne kytkettiin ensin suojaamattomina Internetiin ja sitten myöhemmin sisäverkkoon palomuurin suojauksen taakse. Tällöin virus pääsi leviämään esimerkiksi yrityksen eristettyyn sisäiseen verkkoon.

Tietoturva-aukkoja hyväksi käyttäviä viruksia vastaan voidaankin parhaiten suojautua nimenomaan hakemalla tietoturvapäivityksiä ohjelmiston valmistajan kotisivuilta tai käyttämällä automaattipäivityksiä. Kuvassa on Windows XP:n automaattipäivitysten asetukset. Asetukset löytyvät Control Panelin (Ohjauspaneeli) System (Järjestelmä)-asetuksista.


Windows XP:n tietoturvapäivitykset

Virukset ovat tyypillisesti käyttäneet sellaisia tietoturva-aukkoja, jotka ovat olleet tiedossa ja joihin on ollut saatavilla korjaukset. Lisäksi palomuurilla voidaan estää tunkeutumisia järjestelmiin sisäisen verkon ulkopuolelta sekä yksittäisiin tietokoneisiin. Kuvassa on Windows XP:n mukana tulevan palomuurin asetukset. Palomuurin saa päälle järjestelmän ylläpitäjänä verkkoyhteyksien asetuksista ja jokaiselle verkkoyhteydelle pitää palomuuri asettaa erikseen. Loveson-viruksen torjumiseen riitti, että joko tietoturvapäivitys oli asennettu tai XP:n palomuuri oli päällä.


Windows XP:n palomuurin asetus päälle

Viruksilla aiheutettu palvelunestohyökkäys

Palvelunestohyökkäyksellä tarkoitetaan sitä, että tarkoituksellisesti estetään jonkin järjestelmän tarjoama palvelu. Varsin tyypillinen esimerkki on kuormittaa verkkoliikennettä niin paljon, että tarjottava palvelu estyy. Silloin, kun palvelunestohyökkäys suoritetaan useasta eri paikasta, kutsutaan hyökkäystä hajautetuksi palvelunestohyökkäykseksi. Tietokonevirukset leviävät tehokkaasti ja ovat siten varsin tehokkaita välineitä hajautettuun palvelunestohyökkäykseen. Tietoverkoissa leviävät virukset kuitenkin myös havaitaan nopeasti ja niiden sisältö pystytään analysoimaan, jolloin palvelunestohyökkäyksen luonne ja kohde pystytään selvittämään. Tämä tietenkin edellyttää, että viruksen analysointi valmistuu ajoissa ja on oikea.

Komentojonovirukset

Komentojonovirukset käyttävät järjestelmän tarjoamia komentojonoja hyväkseen leviämisessä. Tällaisia viruksia ovat mm. PC-tietokoneiden MS-DOS komentojonoilla ja Unix:n komentojonoilla kirjoitetut virukset. Komentojonovirukset eivät ole olleet aiemmin merkittävä uhka, mutta Windows ympäristössä toimiva komentokieli (VBS = Visual Basic Scripting) mahdollistaa voimakkaat ilmaisut, joita virukset voivat käyttää hyväkseen. Nopeasti eri puolille maailmaa levinnyt VBS.Love-Letter -virus oli samalla sekä komentojonovirus, että sähköpostitse leviävä virus.

Makrovirukset

Makrovirusten tehokkaan leviämisen on mahdollistanut tehokas makrokieli yhdistettynä siihen, että dokumentit voivat sisältää makroja. Ongelmallista on nimenomaan se, että dokumenttitiedostot voivat sisältää makroja, jotka vieläpä saatetaan suorittaa automaattisesti, kun dokumentti avataan. Jos makrot olisivat esimerkiksi erillisessä tiedostossa, makrovirukset eivät olisi mielekkäitä.


Makrovirukset leviävät dokumenttitiedostoihin

Makroviruksia on eniten Windows Word tekstinkäsittelyohjelman eri versioille. Monet näistä viruksista kääntyvät uudempaan tiedostomuotoon ja vieläpä automaattisesti. Lisäksi mm. Microsoft Excel-, Powerpoint- ja Access-ohjelmille on tehty viruksia. Ihmiset vaihtavat dokumentteja usein keskenään ja näin ollen makrovirusten leviäminen on nopeaa. Ikävää on myös se, että makrovirukset eivät välitä käyttöjärjestelmästä, vaan sovellusohjelmasta. Sama makrovirus voi levitä esimerkiksi niin Windows 98, Windows 2000, Windows NT kuin Macintosh-tietokoneeseen, jossa on sama Windows Word:n versio asennettuna. Yleensä makrovirukset ovat riippuvaisia sovelluksen kieliversiosta, koska myös makrokieli on käännetty, joten suomenkielisten versioiden omistajat pääsevät helpommalla. Poikkeuksia on kuitenkin useita.

Makroviruksen tartuttaman tietokoneen tunnistaa usein siitä, että Word:ssä tai jossakin muussa ohjelmassa (mm. Excel, Powerpoint tai Access) on ylimääräisiä makroja. Etenkin silloin virustartunnan epäileminen on aiheellista, kun käyttäjä ei ole itse määritellyt makroja ja ohjelmasta löytyy ylimääräisiä makroja. Lisäksi vaikka käyttäjä olisikin määritellyt makroja, hän yleensä tietää määrittelemänsä makrot. Hieman ongelmallista on kuitenkin se, että virusten on mahdollista estää käyttäjää näkemästä makroja. Yleensä tämä tapahtuu poistamalla valikosta valinta, jolla pääsee makroihin käsiksi tai matkimalla valinnasta avautuvaa dialogia. Suurimman osan makroviruksista pystyy kuitenkin helposti havaitsemaan tutkimalla sovelluksessa olevat makrot.

Myös virustentorjuntaohjelmilla voidaan havaita makrovirukset ja vieläpä estää makroviruksen tartuttamien dokumenttien avaaminen ennen kuin makrokoodi suoritetaan. Tunnettujen virusten etsimisen lisäksi myös geneerisiä ratkaisuja on olemassa. On mahdollista estää kaikkien makrojen suoritus, paljastaa dokumenteissa olevat makrot tai sallia ainoastaan haluttujen makrojen suoritus. Eri torjuntaohjelmien valmistajilla on luonnollisesti hieman erilaisia ratkaisuja.

Microsoft Word:ssä on versiosta 7.0a lähtien sisäänrakennettu mahdollisuus estää makrojen suoritus. Valinta ei ole vanhoissa Word-ohjelmissa oletusarvoisesti päällä, vaan se täytyy osata itse asettaa. Asetus löytyy englanninkielisessä versiossa Tools-valikon (Työkalut) Options-valinnan (Asetukset) General-välilehdeltä (Yleiset).


Microsoft Wordin sisäänrakennetun makrosuojauksen asetus Windows Word 97:ssä

Uusissa ohjelmissa on kolme suojaustasoa ja paikka, josta suojaus löytyy voi olla eri. Suositeltavin taso on korkein suojaus, koska keskimmäinen suojaus ei toimi, jos joku luotettu lähde saa tartunnan.


Microsoft Word:n sisäänrakennetun makrosuojauksen asetus Office XP:ssä

Kun suojaus on päällä ja yritetään avata makroja sisältävä dokumentti, oletusarvoisena valintana Word ehdottaa, että makrojen suoritus estetään. Vanhoissa Word-ohjelmissa käyttäjä voi kuitenkin sallia makrojen suorituksen ja Word antaa jopa ohjeet, miten suojaus poistetaan pysyvästi. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että käyttäjät menevät poistamaan suojauksen päästäkseen eroon jatkuvasti ilmestyvästä kyselystä ja siten makrovirukset pääsevät leviämään vapaasti. Lisäksi joissakin tilanteissa makrovirukset pystyvät kiertämään sisäisen suojauksen. Suojauksen asettaminen on enemmän kuin suositeltavaa, mutta siihen ei voi sokeasti luottaa.


Microsoft Word 95:n antamat valinnat,
kun makroja sisältävä dokumentti avataan.


 Office XP:n antamat valinnat,
kun makroja sisältävä dokumentti avataan.

Käynnistyslohkovirukset

Käynnistyslohkovirukset ovat nykyisin harvinaisia johtuen siitä, että ne eivät ole yhteensopivia nykyisten Windows-ympäristöjen kanssa. Käynnistyslohkovirusten käyttämä leviämistekniikka on kuitenkin täysin mahdollinen nykyisissäkin järjestelmissä.

Käynnistyslohkovirukset tarttuvat jokaisella levykkeellä ja kiintolevyllä olevalle käynnistysalueelle. Käynnistysalueet sisältävät itse asiassa ohjelmakoodia, joka suoritetaan, kun tietokone käynnistetään. Kiintolevyn käynnistysalueiden ohjelmakoodi suoritetaan, kun tietokone käynnistetään kiintolevyltä ja levykkeen käynnistysalueen ohjelmakoodi suoritetaan, kun tietokone käynnistetään tai yritetään käynnistää levykkeeltä. Jos siis käynnistyslohkoviruksen tartuttama levyke unohtuu vahingossa levykeasemaan, niin käynnistyslohkovirus leviää tietokoneeseen. Tämän jälkeen virus leviää usein käytännössä jokaiselle kirjoitussuojaamattomalle levykkeelle, jota käsitellään tietokoneessa. Tyhjäkin levyke sisältää ohjelmakoodia ja voi siten sisältää viruksen. "Non-system disk" tai vastaava ilmoitus tulee itse asiassa levykkeen käynnistysalueella olevasta ohjelmakoodista, jonka virus voi korvata omalla ohjelmakoodillaan.


Käynnistyslohkovirus tartuttaa tietokoneen, kun viruksen tartuttama
levyke unohtuu levykeasemaan

Käynnistyslohkovirusten leviämisen tietokoneeseen voi kätevästi estää asettamalla kiintolevyn ensisijaiseksi käynnistysasemaksi. Tällainen asetus löytyy lähes kaikista uusista tietokoneista ja monista vanhoistakin tietokoneista. Tällöin tietokonetta ei yritetä käynnistää levykkeeltä, vaikka levyke unohtuisikin levykeasemaan. Levykekäynnistyksen esto ei tietenkään paljasta virusten tartuttamia levykkeitä, mutta estää tehokkaasti käynnistyslohkovirusten leviämisen tietokoneisiin.

Virushuijaukset

Sähköpostitse saattaa tulla varoituksia viruksista. Varoitukset saattavat tulla tuttavilta ja vaikuttaa uskottavilta. Kaikki varoitukset eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan usein kyseessä on "hoax" eli virushuijaus. Tällaista viestiä ei tule lähettää eteenpäin.

Mikäli saat e-mailin nimellä "WIN A HOLIDAY", älä avaa sitä!!!!!!
Virus tuhoaa kovalevysi. Läheta tämä viesti kaikille tuttavillesi
joilla on e-mail käytössä. Tämä on uusi virus, jota monet eivat vielä
tunne. Tämä tiedote lähetettiin Microsoftilta aamulla 22.5. Mikäli
tiedotamme kaikkia joita tunnemme, pystymme mahdollisesti pysäyttämään
tämän. Jatka tämän viestin lähettamistä muille.

Siis, jos postiisi ilmestyy WIN A HOLIDAY, niin älä missään nimessä
avaa sitä, vaan poista se heti! (myös roskakorista!)

Tyypillinen virushuijausviesti eli "hoax"

Yleensä sähköpostitse tulevien varoitusten todenperäisyyteen on syytä suhtautua varauksella etenkin, jos viestissä ei kerrota tarkkoja tietoja viruksesta. Usein myös viruksen löytämisen ajankohta puuttuu tai on puutteellinen. Lisäksi kun viestissä pyydetään lähettämään tieto mahdollisimman monelle eri vastaanottajalle, kyseessä on mitä todennäköisimmin virushuijaus, koska tämä auttaa lähinnä huijausviestien leviämistä.

Usein huijausviesteissä myös vedotaan johonkin arvovaltaiseen organisaatioon uskottavuuden lisäämiseksi. Todellisuudessa tuskin mikään arvovaltainen organisaatio levittäisi sähköpostitse varoitusta, vaan varoitus tapahtuisi julkisten tiedotusvälineiden kautta. Viesteissä usein myös uskotellaan, että virukseen ei ole vastalääkettä. Todellisuudessa virukseen olisi tunnisteet saatavilla viimeistään muutamassa tunnissa sen löytymisestä.

Virusten kirjoittajat

Virustenkirjoittajia on vähän ottaen huomioon tietokoneiden käyttäjien lukumäärä. Voimmekin todeta, että kuten rikollisuudessa yleensä pieni joukko voi saada paljon vahinkoa aikaan. Virusten kirjoittajista tiedetään vähän, koska virusten tekijät jäävät harvoin kiinni. Sarah Gordon (Katso "Generic Virus Writer II", http://www.research.ibm.com/antivirus/SciPapers/Gordon/GVWII.html) on kuitenkin tutkinut muutamien virusten kirjoittajien moraalista käyttäytymistä ja ehdottaa, että nuoret virustenkirjoittajat todennäköisesti lopettavat virusten kirjoittamisen vanhetessaan, mutta jos virustenkirjoittaja jo on aikuinen, hän tulee todennäköisesti jatkamaan, koska on jo ylittänyt aikuistumiseen liittyvän moraalisen kehittymisen vaiheen.

Gordon löytää seuraavia syitä virusten kirjoittamiseen

Tietokoneviruksiin liittyvä lainsäädäntö

Lainsäädäntö on maakohtaista, vaikka ongelma on kansainvälinen. Suomessa virusten sekä muun haitallisen ohjelmakoodin kirjoittaminen, tahallinen levittäminen sekä laittaminen julkisesti saataville on rangaistavaa Laki koskee myös haitallisen ohjelmakoodin lähdekoodia sekä ohjeita. Tietokonevirukset huomioon ottava laki tuli voimaan 1.12.1999. Lakiteksti menee tarkalleen seuraavasti: (katso http://finlex4.edita.fi/dynaweb/stp/stp/1999sd/ säädös numero 951/1999)

34 luku, Yleisvaarallisista rikoksista, 9a § 

Vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle

Joka, aiheuttaakseen haittaa tietojenkäsittelylle tai tieto- tai telejärjestelmän toiminnalle,

1) valmistaa tai asettaa saataville sellaisen tietokoneohjelman tai ohjelmakäskyjen sarjan, joka on suunniteltu vaarantamaan tietojenkäsittelyä tai tieto- tai telejärjestelmän toimintaa taikka vahingoittamaan sellaisen järjestelmän sisältämiä tietoja tai ohjelmistoja, tai levittää sellaista tietokoneohjelmaa tai ohjelmakäskyjen sarjaa taikka

2) asettaa saataville ohjeen 1 kohdassa tarkoitetun tietokoneohjelman tai ohjelmakäskyjen sarjan valmistamiseen tai levittää sellaista ohjetta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa tai yhtä ankaraa rangaistusta, vaaran aiheuttamisesta tietojenkäsittelylle sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.