Internet nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja oppimisessa

4. Internetin asettamat vaatimukset opettajalle ja oppilaalle

Tietotekniikan ja Internetin tuomat mahdollisuudet ovat lyhyessä ajassa mullistaneet koulumaailman ja asettaneet uusia vaatimuksia niin opettajalle ja vanhoille opetusmetodeille kuin oppilaillekin. Seuraavassa käsittelemme mm. Multi- ja hypermedia historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa (Niemi ym.,1998) -pilottihankkeen pohjalta esiin tulleita asioita, jotka tulisi huomioida jo oppimisprojektin suunnitteluvaiheessa. Internetin käyttöönoton edellyttämiä vaatimuksia opettajille ja opetusmenetelmille käsitellään myös Hannele Niemen toimittamassa kirjassa "Opettaja modernin murroksessa" (1998), jota myös olemme käyttäneet lähteenämme.

Vaikka nykyoppilaat ovat jo melko harjaantuneita tietokoneiden käyttäjiä, on joukossa aina niitäkin, jotka eivät vielä ole yhtä tottuneita käyttäjiä tai joilla ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta tutustua koneiden käyttöön kuin muilla. Opettajan tulisi kuitenkin oppimistapahtumaa suunnitellessaan varmistua, että oppilailla on jo olemassa edes jonkunlaista tietoteknistä osaamista, jottei oppitunti kuluisi pelkkien teknisten perusasioiden opetteluun. Ja mikäli perustaitoja ei kaikilta löydy, olisi opettajan järjestettävä näille oppilaille mahdollisuus taitojen hankkimiseen ennen opetustapahtuman alkamista. Myös teknisesti edistyneempien oppilaiden antama apu toisille oppilaille on havaittu eri projektien yhteydessä toimivaksi menetelmäksi, mutta tämä vaatii oppilailta auttamishalua ja kykyä yhteistoiminnallisuuteen.

Tietotekniikan ja Internetin käyttöönotto opetuksessa edellyttää myös yksittäisten aineiden opettajilta teknistä osaamista. Oppilaat ovat monesti ajaneet osaamisessaan opettajien ohi ja opettajasta onkin ajoittain tullut luokkahuoneessa se, jolle opetetaan. Jotta opettaja pysyisi kehityksen mukana ja jotta hän pystyisi hyödyntämään nykytekniikkaa täysipainoisesti osana opetustaan, on hänen koulutettava itseään jatkuvasti. Ei riitä, että koulusta löytyy muutama atk-taitoinen opettaja, joita kutsutaan ongelmatilanteissa paikalle, vaan opettajilla on oltava itsellään tietotekninen perusosaaminen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi onkin panostettu Suomessa, sillä opetushallituksessa laadittujen opettajien täydennyskoulutusta koskevien suunnitelmien tavoitteena on kouluttaa opettajista pedagogisia asiantuntijoita. Koulutusten tavoitteena on paitsi opettajien tietoteknisten käyttövalmiuksien parantaminen, myös kehittää heidän valmiuksiaan suunnitella, toteuttaa ja arvioida modernia tietotekniikkaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä osana koulun kokonaisvaltaista kehittämisprosessia.

Internetin käyttö opetuksessa rajoittuu vielä paljolti tiedon etsimiseen verkosta. Internetin tarjoama valtava informaation määrä sinänsä on suuri etu opiskelulle, mutta tämän informaation hyödyntäminen edellyttää niin opettajilta kuin oppilailtakin monasti uudenlaisia taitoja, joita ei perinteisessä opiskelussa ole tarvittu. Tiedonhaun onnistumiseksi on tiedettävä mistä ja miten tietoa voi hakea. Jotta oppilas kykenisi itsenäiseen tiedonhakuun, hänen on tutustuttava verkossa toimivien hakukoneiden käyttöperiaatteisiin ja hahmotettava etsittävän asian ydinsanat, joita sitten voi käyttää hakusanoina.

Internetin käyttö opetuksessa on muokannut myös opettajan roolia enemmän ohjaavaan suuntaan, opettajan edellytetään siis muuttavan aktiivinen keskipisteenä oleminen passiivisemmaksi ohjaajana olemiseksi. Internetin tietoa hyödynnettäessä opettajan tehtävä on opastaa oppilaat tiedonlähteille, käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi verkko-osoitteiden etsimistä ja tarjottavan tiedon tarkastamista ja hyväksymistä. Tämä tietenkin edellyttää myös opettajalta tiedonhakutaitoa Internetin loputtomasta tietomäärästä. Valtavasta tietomassasta on pystyttävä erottelemaan opetuksessa käyttökelpoinen aineisto, ja opettajan on valvottava, että oppilaan hyödyntämä materiaali on faktaa ja peräisin luotettavista tietolähteistä. Opettaja ei kuitenkaan loputtomasti voi valvoa oppilaiden käyttämän tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta, joten opetuksessa tulisi myös kehittää oppilaiden omaa kykyä arvioida Internetissä julkaistun informaation oikeellisuutta ja käytettävyyttä oppimistavoitteiden kannalta.

Internetistä löytynyt aineisto on monesti englanninkielistä - kuten voi olla myös koneen käyttöjärjestelmä tai Internet-selainkin, ja tämä asettaa vaatimuksia myös oppilaan kielitaidolle. Etenkin peruskoululaisille englanninkielinen artikkeli saattaa olla kielitaitoihin nähden liian vaativaa luettavaa.

Internetin informaatiomassa ja hypertekstuaalisuus houkuttelee usein käyttäjänsä harhailemaan loputtomien linkkien maailmaan. Oppilaat ovat tottuneet vapaa-aikanaan liikkumaan verkossa täysin omien kiinnostustensa mukaisesti, mutta oppimistilanteessa heiltä edellytetään itseohjautuvuutta ja tavoitteellisuutta, jotta he pystyisivät kieltäytymään verkon houkutuksista ja rajaamaan liikkumisensa tiukasti aihealueen raamien sisäpuolelle.

Internetin käytön hyödyntäminen osana opetusta ja oppimista on muuttanut myös opetusmenetelmiä oppilaskeskeisemmiksi. Tämä edellyttää opettajalta kykyä oppimisprosessien johdonmukaiseen ohjaukseen ja oppilailta kykyä ottaa yhä enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Vastuun siirtyminen oppilaille voi edellyttää käytännössä esimerkiksi sitä, että opiskelussa ei sorruta Internetin tarjoaman informaation suoraan kopiointiin "leikkaa ja liimaa" -menetelmällä, vaan oppijoilla on myös motivaatio ja taidot työstää löytämäänsä tietoaineistoa.

Internetin tarjoaman vuorovaikutteisuuden hyödyntäminen eri ihmisten ja ryhmien välillä saattaa myös edellyttää vuorovaikutukseen osallistujilta uusia taitoja. Esimerkiksi Yhteiskuntaopin -pilottiprojektissa (Niemi ym.,1998) saatujen tulosten mukaan sekä oppilasryhmien että opettajien välinen kommunikaatio tietoverkon välityksellä jäi vähäiseksi. Projektiin osallistuneista tytöistä suurin osa ja pojista 60 % oli sitä mieltä, että keskustelu tietoverkon välityksellä ei edistänyt heidän projektityönsä valmistumista ja oppimistaan.

Historia ja yhteiskuntaoppi oppiaineina ovat sellaisia, että esimerkiksi multimedian hyväksikäyttö opetuksessa ei tuo niin paljoa lisäarvoa opetukseen kuin vaikkapa fysiikan tai kemian oppiaineissa, joissa asioiden havainnollistamisella on suurempi merkitys. Internetin hyödyntämisen merkitys korostuu nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa enemmänkin siinä, että verkon kautta saa ajankohtaisista asioista nopeasti uutta ja monipuolista tietoa ja tilanteiden kehittymistä pystytään seuraamaan päivittäin. Nyt voidaankin pohtia, mitkä yllä käsitellyistä Internetin asettamista vaatimuksista opettajille ja opilaille ovat ehkä erityisen tärkeitä nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opiskelussa. Jotta voidaan luoda objektiivinen kuva nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetettavista aihealueista, on mielestämme erityisen tärkeää, että Internetin tarjoaman tiedon luotettavuuden arvioitiin kiinnitetään huomiota opetuksessa. Opetuksessa tulisi siis keskittyä erityisesti harjaannuttamaan niitä tapoja, millä oppilaat käsittelevät Internetin tarjoamaa informaatiota. Tämä edellyttää opettajalta kykyä ja halukkuutta tuoda oppimistilanteisiin monipuolisia, ehkäpä täysin vastakkaisiakin näkemyksiä, opittavasta asiasta, jotta voidaan harjoitella informaation käsittelytapoja. Aikaisemmin nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opettaja saattoi helpommin käsitellä asioita vain yhdestä näkökulmasta, kun käytettävissä oli ainoastaan yhden oppikirjan tarjoama näkökulma. Internetin tietomäärä asettaa siis erilaisia haasteita historian ja yhteiskuntaopin opettajalle kuin esimerkiksi fysiikan tai matematiikan opettajalle, jotka voivat paljon helpommin todeta, onko Internetistä löytynyt tieto matematiikan tai fysiikan kaavoista oikeaa vai väärää.