Internet nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja oppimisessa

2. Nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksesta nykyään

Suomen peruskoulussa ja lukiossa pakollisiin opetettaviin aineisiin kuuluu historia ja yhteiskuntaoppi. Nykyhistoria voidaan määritellä ajanjaksoksi toisesta maailmansodasta nykypäivään. Koska historian sisältöalueita ei opetuksessa käydä niinkään kronologisessa järjestyksessä vaan enemmänkin tiettyinä asiakokonaisuuksina, voi näin ollen nykyhistoriaa sisältyä kaikkien luokkien historian ja yhteiskuntaopin opetukseen. Sen tähden katsommekin ensin yleisesti historian ja yhteiskuntaopin opetuksen sisältöjä ja tavoitteita.

Suomen peruskoululuokilla historian opetus aloitetaan peruskoulun ala-asteella ja se jatkuu yläasteella. Yhteiskuntaopin opetus tapahtuu yläasteen luokilla. Opetusta historiassa ja yhteiskuntaopissa on peruskouluissa kaksi tuntia viikossa. (Vihervö)

Historiassa käsiteltäviin aiheisiin kuuluvat periaatteessa koko maailman historia, joskin pääpaino on Euroopan ja Suomen historiassa. Uusimpia opetuksen sisältöalueita on eri maiden kulttuurit ja kansainväliset suhteet. Peruskoulun historian opetussisältöjä ei käydä läpi aikajärjestyksessä vaan ne käsitellään kokonaisuuksina. Yhteiskuntaopin opetuksen sisältöjä ovat yksilön oikeudet ja mahdollisuudet toimia demokraattisessa yhteiskunnassa ja Euroopan unioni. Myös taloustiedon kurssi kuuluu yhteiskuntaopin opetukseen. Pakollisten kurssien lisäksi peruskoulut voivat tarjota historiassa myös valinnaisia kursseja. (Vihervö)

Lukion historian ja yhteiskuntaopin opetus koostuu viidestä pakollisesta kurssista, joiden sisältö rakentuu määrättyjen teemojen ympärille. Opetuksessa painottuu syiden ja seurauksien selittäminen. Viisi, 30 opetustuntia kestävää, pakollista kurssia ovat: Ihminen, ympäristö ja kulttuuri, Euroopan historia, Kansainväliset suhteet, Suomen historian käännekohdat sekä Valta ja yksilö. Koulun resursseista riippuen lukiolaisille voidaan tarjota myös valinnaisia historian ja yhteiskuntaopin erikois- ja soveltavia kursseja. Tarkemman sisältökuvauksen historian ja yhteiskuntaopin lukion kursseista voi katsoa esimerkiksi Helsingin normaalikoulun sivuilta.

Historian ja yhteiskuntaopin yleinen tavoite on laajentaa ja syventää oppilaiden tietämystä ympäröivästä maailmasta kasvattaen heistä kriittisesti suhtautuvia ja vastuullisia yksilöitä, jotka omaavat valmiudet tiedonhankintaan ja sen soveltamiseen käytännössä. Eräs opetuksen tärkeimmistä tehtävistä on aktivoida oppilaita yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa oppilaille pyritään välittämään seuraavia arvoja: sosiaalinen vastuullisuus, aloitteellisuus, toisten ihmisten ymmärtäminen, kulttuurien välisten eroavuuksien arvostaminen ja ymmärtäminen sekä rauha. (Vihervö)

Suomessa yhteiskunnalliselle opetukselle annettu kokonaisopetusaika on OECD-maista kaikkein vähäisin. Yllä olevasta kuvauksesta voidaan kuitenkin ajatella, että oppiaineen sisältö on moninainen ja opetuksen tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Miten hyvin nämä tavoitteet sitten on saavutettu?

Asiaa voidaan tarkastella esimerkiksi Suomen peruskoulun päättövaiheessa olevien nuorten yhteiskunnalliset tiedot, taidot, käsitykset, asenteet ja toiminta 28 maan kansainvälisessä vertailussa -raportissa julkaistujen tulosten avulla, joka on osa Nuori kansalainen -tutkimusta. Niistä käy ilmi, että suomalaisilla nuorilla on hyvät yhteiskunnalliset perustiedot ja -valmiudet muiden maiden nuoriin verrattuna, mutta "nuorten yhteiskunnallinen tietous ei kuitenkaan ulotu syvemmälle demokratian olemukseen". Tutkimuksen mukaan kiinnostus politiikkaan tai tavanomaiseen kansalaistoimintaan tuntuu suomalaisilla nuorilla olevan vähäisempää kuin nuorilla muissa tutkimukseen osallistuneissa maissa. Tutkimustulosten mukaan suomalaiset nuoret eivät myöskään uskoneet aikuisena osallistuvansa yhteiskunnalliseen toimintaan. Jotain nuorten osallistumisesta yhteiskunnalliseen toimintaan kertoo myös se, että Espoon nuorisovaalien äänestysprosentti vuonna 2001 laski 11 %:iin, kun se kaksi vuotta aikaisemmin oli ollut 15%. Tämä siitäkin huolimatta, että nuorille oli järjestetty mahdollisuus äänestää perinteisen tavan lisäksi myös joko kännykällä tai netin kautta (Kaikkonen, 2001).

Nuori kansalainen -tutkimuksen kansainvälisen osuuden lisäksi raportoitiin myös kansallisia tuloksia. Niiden mukaan nuoret eivät ole tyytyväisiä asemaansa, ja he myös haluavat vaikuttaa, mutta heiltä puuttuvat edellytykset siihen. Nuorten tiedot ja taidot erityisesti politiikasta olivat myös huolestuttavan heikot, joka saattaa olla yksi syy siihen, että nuoret eivät usko tavallisella kansalaisella olevan kovinkaan paljon vaikutusvaltaa yhteiskunnan asioihin.

Nuoret eivät siis näiden tutkimustulosten valossa tunnu olevan kovin kiinnostuneita politiikasta eivätkä osallistumisesta kansalaistoimintaan, vaikka juuri heidän aktivoimisensa tällaiseen on yksi historian ja yhteiskuntaopin opetuksen tärkeimmistä tavoitteista. Tätä ei tietenkään voida tulkita niin, että tavoitteisiin ei ole päästy pelkästään siksi, että olisi epäonnistuttu historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa, sillä kyseisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää mielestämme myös muiden tahojen panostusta. Mielenkiintoista on tietysti pohtia, voisiko Internetin hyödyntäminen historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja oppimisessa omalta osaltaan lisätä nuorten valmiuksia ja mielenkiintoa yhteiskunnalliseen osallistumiseen?