Internet nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja oppimisessa

5. Esimerkkejä Internetin hyödyntämisestä nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja oppimisessa

Edellisessä kappaleessa huomasimme, että Internetin opetuskäyttö edellyttää niin opettajilta kuin oppilailtakin monia uusia taitoja, mutta nämä ovat monasti asioita, joihin pitkällä aikavälillä voidaan vaikuttaa panostamalla vaadittujen taitojen kehittämiseen. Seuraavaksi luomme lyhyen katsauksen siihen, mitä Internetin palveluita käytännössä voisi ja onkin hyödynnetty nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa.

Tietoaineistoa yhteiskuntaopin ja nykyhistorian opiskeluun

Nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksen aihealueisiin liittyvää materiaalia löytyy Internetistä runsaasti myös suomenkielisenä. Linkkilistat, esimerkiksi oppiaineen opettajien ylläpitämät tai kirjastojen aihealueittain järjestämät listat ovat hyviä lähtökohtia tiedonhankintaan Internetistä. Näistä esimerkkeinä mainittakoon historian ja yhteiskuntaopin opettajan Olli Lehtosen kotisivu, josta löytyy hyvin kattava nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opiskeluun liittyvä linkkikokoelma.

Nykyhistorian ja yhteiskuntaopin opetuksessa erityisesti sanomalehdet tarjoavat ajankohtaista tietoa. Nykyisin monet lehdet ilmestyvät myös verkkoversiona, joita voitaisiin opetuksessa käyttää tietolähteinä. Lisäksi erityisesti kun ajatellaan nykyhistoriaa, verkkolehtien sivuilta usein löytyvän arkiston avulla ajankohtaisten tapahtumien taustoihin voidaan opiskelussa tutustua laajemmaltikin. Lista verkkolehdistä löytyy esimerkiksi Linkit verkkolehtiin Suomessa ja maailmalla sivulta. Tavallisten lehtien opetuskäytössä ongelmaksi tietysti saattaa muodostua se, että niiden lukijakunnaksi ei ensisijaisesti ole ajateltu kouluikäisiä. Internetistä onneksi löytyy myös tällaisia verkkolehtiä, kuten esimerkiksi kustannusyhtiö Otavan julkaisema Historian nettilehti, joka tosin on maksullinen. Ajankohtaisista asioista koululaisille kerrotaan myös Koulutie­ verkkolehdessä, joka on kaikille Internetin käyttäjille avoin.

Erityisesti yhteiskuntaopissa opetettaviin aihealueisiin soveltuvaa materiaalia löytyy julkishallinnon sivuilta. Tästä esimerkkinä mainittakoon Valtioneuvoston toimittama ja ylläpitämä Kansalaisen käsikirja, joka on verkko­opas julkishallinnon palveluista kansalaisen näkökulmasta katsottuna. Kansalaisen käsikirjaa voidaan hyödyntää osana opetusmateriaalia, koska täältä löytyvät tiedot yli sadasta viranomaisorganisaatiosta ja yhteisöstä samassa paketissa sekä monien arkipäivän asioiden hoitamiseen liittyvät menettelytavat ja asiaa käsittelevät viranomaiset lyhyesti kerrottuna. Kansalaisen käsikirjaa ei ole enää vuoden 1994 jälkeen julkaistu paperiversiona vaan ainoastaan verkossa.

Yhteiskunnallisten aineiden opetukseen suunniteltuja oppimateriaaleja Internetissä

Yllä olevien tietoaineistojen käyttöä saattaa kuitenkin hankaloittaa se, että niitä eivät ole suunniteltu koulujen oppimateriaaleiksi. Löysimme kuitenkin Internetistä myös sivustoja, joilla julkaistu tietoaineisto on tarkoitettu peruskoululuokkien tai lukioluokkien nykyhistorian ja yhteiskuntaopin oppimateriaaliksi.

Tällä hetkellä ajankohtainen rahauudistus on huomioitu oppimateriaaleissa, esimerkkinä mainittakoon Opetushallituksen tuottama Tervetuloa euro!, joka on etenkin peruskoulun 3. ­ 7. luokkalaisille suunnattu euro­kurssi, jossa tutustutaan uuteen rahayksikköömme pelin muodossa. Ohjelmaa on tarkoitettu käytettäväksi luokkahuoneessa opettajan ohjauksessa, opettajalle on koottu oma sähköinen oppaansa, Opettajainhuone, jossa esitellään ohjelman käyttöä ja rakennetta. Opettajia kehotetaan suunnittelemaan omille oppilailleen sopiva etenemisreitti kullekin oppitunnille. Euro­kurssi sivuaa useita eri peruskoulun oppiaineita mutta sopii aihealueeltaan myös historian tai yhteiskuntaopin tunneilla käsiteltäväksi. Kurssin avulla tutustumme EU:n syntyhistoriaan, mitkä maat siihen liittyivät ja miten yhteiseen valuuttaan päädyttiin. Rahan historiaa käsitellään yhdessä aihealueessa ja uudet rahat esitellään molemmin puolin. Rahan käyttöä opetellaan ohjelman vuorovaikutteisimmissa osiossa, joissa käydään ostoksilla virtuaalikaupassa tai muutoin tutustutaan arkipäivän rahankäyttötilanteisiin. Tehtävien kautta kontrolloidaan oppilaan rahankäytön osaamista. Ohjelman iloisen värikäs ja leikkimielinen ulkoasu on omiaan herättämään kohderyhmän mielenkiinto, mutta sopii myös vanhempien lapsien euroon tutustumismateriaaliksi. Ohjelma tarjoaa sanastoa ja linkkilistaa EU:n toimielinten ja rahamarkkinatalouteen liittyvien viranomaisten sivuille, joista asioista saa syvempää tietoa oman mielenkiintonsa mukaisesti.

Toinen Opetushallituksen tuottama, valuuttauudistustamme valaiseva EurOpe, on suunniteltu peruskoulun ala­asteen opettajille opetusmateriaalin keräämiseksi oppitunneille. Euro­aiheista opetusmateriaalia löytyy jälleen useassa eri oppiaineessa hyödynnettäväksi. EurOpea suositellaan käytettäväksi rinnakkain Tervetuloa euro! ­ohjelman kanssa.

Kolmantena esimerkkinä voidaan mainita Edusnet, joka on suunniteltu erityisesti koulujen opetuskäyttöön, ja se sisältää hyödyllistä perustietoa eduskunnan toiminnasta. Ohjelmassa on myös tietovisa sekä linkkejä muihin palveluihin. Runsaasti ääni­ ja videomateriaalia sisältävä Edusnet ­verkkopalvelu toimii Internetin ja CD­ROM levyn yhdistelmänä. Rajoitettuun versioon voi tutustua myös ilman CD­levyä.

Valtikka.net ­ Internet­palvelu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vaadittavien taitojen kehittämiseen

Paitsi tietoaineistoa Internetistä löytyy myös palveluita, jotka voisivat toimia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vaadittavien taitojen kehittäjinä ja havainnointivälineinä demokraattisesta päätöksenteosta. Valtikka.net on eräs tällainen yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamista tukemaan ja helpottamaan suunniteltu web­sivu, jonka kohderyhmänä on yli 14­vuotiaat lapset ja nuoret. Täällä nuoret pääsevät esittämään mielipiteensä itseään ja elinympäristöään koskevista asioista ja saavat myös äänensä kuuluville. Valtikka.net tarjoaa nuorille Ideahautomon, kanavan, jota kautta nuorten ideat voivat päätyä aina toteutusasteelle. Ideahautomossa esitetty idea käy läpi eri vaiheita, ensin ne tuodaan keskusteluun, sen jälkeen muilla on mahdollisuus kommentoida ja kannattaa tai hylätä esitetty idea. Mikäli idea saa kannatusta, se kehitellään aloitteeksi ja lopulta saatetaan päättäjien tietoon. Aloitteen etenemisen vaiheita pystytään kokoajan seuraamaan. Täällä nuoret oppivat ymmärtämään kuinka päätöksentekoprosessi etenee ideasta toteutukseen ja huomaavat, kuinka omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Valtikan E­gallupissa esitetään nuorille kysymyksiä ajankohtaisista asioista, joista he voivat ilmaista kantansa äänestämällä puolesta tai vastaan ja äänestystulos on nähtävillä reaaliaikaisena. Valtikka on siis pieni portaali erilaisiin osallistumisen ja päätöksenteon muotoihin.

Päättäjille on mahdollista lähettää myös viestejä. Otakantaa.fi ­sivuilla pääsee chattailemaan ministerien ja kansanedustajien kanssa. Tällä foorumilla nuoret keskustelivat myös Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa syyskuussa 2000. Keskustelun yhteenveto julkaistiin myös Internetissä. Tällä tavoin on haluttu Internetin kautta hyödyntää kansalaisten suoraa vaikuttamista. Valtikka.net antaa siis nuorille harvinaislaatuisen helpon mahdollisuuden olla mukana vaikuttamassa itselleen läheisiin asioihin. Sivujen suosio ei vaan ole vielä noussut kovinkaan korkeaksi, keskustelufoorumissa nuoret ehdottivatkin markkinoinnin tehostamista, jotta kohderyhmät tavoitettaisiin.

Keskustelujen tueksi on nuorille koottu palvelun etusivulle lehdissä esillä olleet, nuoria koskevat artikkelit. Siellä on myös linkit ko. verkkolehtiin, mikäli aiheista haluaa syvällisempää taustatietoa. Linkit löytyvät myös eri paikkakuntien nuorisovaltuustojen sivuille, etenkin yhteiskunnallisia aineita opetussuunnitelmissaan painottavien lukioiden sivuille sekä eri alojen organisaatioihin.

Roolioppiminen ja Internet Lähi­idän nykyisen poliittisen tilanteen sekä Intian historian opiskelussa

Seuraava esimerkkimme, jossa tietoverkkojen välityksellä käyty keskustelu on keskeinen opiskelijoiden aktiivisuutta vaativa elementti, kertoo Teaching Middle East Politics via Internet­based Role­Play Simulations ­projektista. Siinä Lähi­idän poliittiseen tilanteeseen on tutustuttu roolioppimisen avulla. Roolioppiminen ja simulaatiot ovat yksi kokemuksellisen oppimisen tekniikoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan kokeilu haluttiin ylipäätään käynnistää siitä syystä, että nykyisen Lähi­idän poliittisen tilanteen ymmärtäminen on vaikeaa opiskelijoille. Toisaalta opiskelijat haluttiin tutustuttaa myös kansainväliseen yhteistyöhön. Tähän simulaatioon osallistui opiskelijoita useista yliopistoista eri puolilta maailmaa, sillä Internet on mahdollistanut simulaatioiden toteuttamisen yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa.

Simulaatioon osallistuneet opiskelijat työskentelivät tiimeissä. Rooleja yhteen simulaatioon sisältyi 30䏐 riippuen osallistuvien yliopistojen opiskelijamääristä. Roolit olivat esimerkiksi merkittävien eurooppalaisten, amerikkalaisten tai Lähi­idän poliittisten, uskonnollisten tai muiden johtajien sekä median edustajien rooleja.

Simulaation toteuttamisen vaiheita on neljä. Aikaa tämän simulaation läpiviemiseen kului kahdeksan viikkoa. Käsikirjoitusvaiheessa opiskelijat jaetaan tiimeihin ja he valitsevat roolinsa, joihin myös valmistaudutaan tämän vaiheen kuluessa. Käsikirjoitusvaiheessa opiskelijoille kuvaillaan jokin hypoteettinen Lähi­idän tilanne, esimerkiksi kuukauden päästä Israelissa sattuva pommi­isku rauhanpuolustajien mielenosituksessa. Rooleihin valmistautuessaan opiskelijat käyttävät esimerkiksi Internetiä apunaan faktatiedon hakemiseksi roolihamostaan. Tässä vaiheessa myös varmistetaan, että simulaatioon osallistuvilla on tekniset valmiudet simulaation läpiviemiseksi.

Simulaation toinen vaihe käsittää itse simulaation toteuttamisen kolmessa viikossa. Nyt opiskelijat eläytyvät rooleihinsa ja kommunikoivat sähköpostin tai chatin välityksellä joko kahden kesken tai pienryhmissä pyrkien vaikuttamaan syntyneeseen poliittisen tilanteeseen. He voivat käydä henkilökohtaista keskustelua neuvonantajiensa tai muiden maiden johtohahmojen kanssa. Pienryhmissä he voivat laatia virallisia tiedotteita esimerkiksi lehdistölle jne. Simulaatiossa on mukana oppilaiden ja opettajien lisäksi myös muita toimijoita. Eräs toimijoista on ns. controller, jonka tehtävänä on arvioida simulaatioon osallistuvien opiskelijoiden viestintää ja antaa siitä palautetta. Näin simulaatioon osallistuvat opiskelijat ohjataan pysymään simulaation kuuluvassa aiheessa. Viestimisen valvojan lisäksi simulaatioon osallistuu myös teknisiä tukihenkilöitä.

Simulaation seitsemännellä viikolla järjestetään videokonferenssi, jonka tavoitteena on antaa oppilaille kokemus kansainvälisistä konferensseista. Tämän vaiheen lopussa opiskelijat kirjoittavat myös raportin, jossa he kertovat oman roolihahmonsa pyrkimyksistä ja tavoista ratkaista niitä ongelmia, jotka käsikirjoituksessa oli määritelty. Raportissaan he myös arvioivat omaa oppimistaan simulaation aikana. He täyttävät etukäteen laaditun kyselylomakkeen, jonka tarkoituksena on kerätä palautetta simulaatiosta opetusmenetelmänä. opiskelijat itse eivät saa henkilökohtaista palautetta toiminnastaan simulaatiossa vaan palaute annetaan tiimille, mikä on osoittautunut hyväksi, sillä näin tiimit harjoittavat ryhmän sisäistä kontrollia simulaation aikana ja ryhmän jäsenet sitoutuvat paremmin oppimisen tavoitteisiin.

Simulaatioon osallistuminen oli opiskelijoille vain osa aiheen opiskelusta. Tämän lisäksi opiskelijat osallistuivat luennoille ja kirjoittivat esseitä normaaliin tapaan. Toteutetuista simulaatiosta kerätyn palautteen mukaan voidaan sanoa, että opiskelijat oppivat ymmärtämään Lähi­idän poliittisen tilanteen ristiriitaisuuden ja kansainvälisten suhteiden hoitamiseen monimutkaisuuden. Simulaatio lisäsi myös opiskelijoiden tiimityöskentelykykyjä ja tietoyhteiskuntavalmiuksia, joita molempia tarvitaan nyky­yhteiskunnan työelämässä.

Vastaava roolien avulla oppimista ja Internetin tarjoamia vuorovaikutuksen muotoja on suomessa kokeiltu Viitaniemen koulussa toteutetussa Intia­projektissa. Osanottajat olivat kahden peruskoulun 7. luokkalaisia ja projekti liittyi historian opintojaksolle. Tässä ei ole kyse aivan nykyhistorian opiskelusta, mutta on varmasti sovellettavissa myös siihen. Pääidea hankkeessa oli, että toinen luokka oli Bombay ja toinen oli Lontoo. Bombaylaisista osa oli englantilaisia, osa intialaisia ammatteinaan esim. lakimies, maharadja, toimittaja, lähetyssaarnaaja, kauppias, käsityöläinen, yrittäjä, sotilas, perheenäiti. Internetistä etsittiin tietoa Intiasta, esimerkiksi intialaisia nimiä. Simulaation tapahtumat sijoittuivat historiaan. Luokalla opiskeltaviin käsitteisiin kuuluivat projektin aikaan mm. imperialismi, joka projektissa mukana olleiden opettajien mielestä selkeni oppilaille varsin hyvin projektin ansiosta.

Internet aloittelevien historian tutkijoiden apuna Italian peruskoululuokilla

Viimeinen esimerkkimme ovat Italiassa toteutetut StoryBase ­projekti ja sen pohjalta käynnistetyn Novecento­projekti. StoryBase ­projekti kesti yhden lukuvuoden ja Novecento kaksi. Projektit ovat käynnistyneet halusta kokeilla uusia historian opiskelumuotoja peruskoulussa, jotta oppilaat kykenisivät paremmin ymmärtämään ja soveltamaan historiantietämystään jokapäiväisessä elämässään. Projektissa oppilaiden tehtävänä oli opiskella aikakautta toisesta maailmansodasta nykypäiviin asti sekä tutkia mitä muutoksia Italialaisessa yhteiskunnassa oli sinä aikana tapahtunut. Projektin ideana on lähteä tutkimaan tätä aikakautta heidän omaan lähipiiriinsä kuuluvien ihmisten näkökulmasta, joka toteutetaan niin, että oppilaiden vanhemmilta ja isovanhemmilta kerätään tietoa kyseisestä ajanjaksosta kyselylomakkeilla, jotka sitten tallennetaan tietokantaan. Oppilaat ovat tiedon kerääjiä, aloittelevia historian tutkijoita.

Projekteissa on neljä vaihetta, joissa ensimmäiseksi muodostetaan virtuaalinen verkosto. Verkostoon kuuluu maantieteellisesti eripuolilla Italiaa sijaitsevia kouluja ja oppianeen tieteellisiä asiantuntijoita. Toisessa vaiheessa opettajat ja asiantuntijat suunnittelevat ja täsmentävät virtuaaliluokkien aktiviteetit projektin aikana. Kolmannessa vaiheessa luokkien oppilaat tietoverkon välityksellä kommunikoiden suunnittelevat yhdessä kysymykset, joita heidän perheenjäseniltään kysytään, miten kyselyt kootaan ja tallennetaan tietokantaan. Tässä vaiheessa verkoston oppilaat tarkentavat myös käsitteen muutos ja kehitys merkitystä. Projektin viimeisessä vaiheessa tietokantaan tallennettua tietoa työstetään luokkien välisillä keskustelluilla ja lopuksi oppilaat tuottavat vielä viimeistellyn dokumentin asiasta. Viimeisen vaiheen tavoitteena oli muodostaa teoria italialaisen yhteiskunnan sosiaalisista muutoksista kyseisenä aikakautena. Lopuksi itse kerättyä aineistoa ja siitä kehiteltyjä teorioita verrattiin virallisten tahojen keräämiin aineistoihin (esim. Italian tilastokeskuksen aineistoihin). Lopullinen oppilaiden tuottama dokumentti sisältää luokan perheistä koottuihin ja kansallisiin tietoihin perustuvan kuvauksen modernisaatiosta.