Tampereen yliopisto, tietoverkkomaisteriohjelma,
seminaarityö, Internet-pohjaiset oppimisympäristöt.
Laatijat: Timo Haavisto, Martti Holma, Auvo Mäkinen.
Esitetty 22.4.1999.

Työkalut Internet-oppimisympäristön laadintaan: vertailua

1. Johdanto

Internetiä ja erityisesti World Wide Webiä (WWW) hyödynnetään jo opetuksessa niin ala-asteilla kuin korkeakouluissakin. Valmiin, verkossa jo olevan materiaalin käyttö on opettajille vaivatonta, tavanomaisten www-sivujen tuottaminen onnistuu tietokoneen peruskäyttötaidot omaavilta varsin pienellä koulutuksella, mutta laajempien opintokokonaisuuksien ja keskustelujärjestelmien toteuttaminen on jo hankalampaa ja vaatii erityistaitoja. Tätä varten niin Suomessa kuin muuallakin on kehitelty erityisiä verkko-oppimisympäristöjen laadintaohjelmia, joiden avulla pitäisi olla helppo ilman erityisosaamista toteuttaa www-pohjaisia oppimisympäristöjä. Kerromme tässä esityksessä millaisia ohjelmistoja on tarjolla ja esittelemme tarkemmin kahta esimerkkiohjelmaa.

Epäilemättä helppokäyttöisiä työkaluohjelmistoja sisällöntuottajille tarvitaan. Suomessa internetin tekninen infrastruktuuri on jo hyvällä tasolla, samoin oppilaitosten tietokonehankintoihin on panostettu. Opetusministeriön jakamista tietoyhteiskuntamäärärahoista noin kahdeksankymmentä prosenttia on käytetty rakenteiden luomiseen (Tietoyhteiskunnan arki, 1999).

Vuoden 1997 tilastot kertovat, että tietokoneita peruskouluissa ja lukioissa yhteensä 47.000 (vähintään 386-tasoisia mikroja). Ala-asteilla koneita oli oppilaitosta kohden keskimäärin 6,5, yläasteilla 17 ja lukioissa 19 (Koulutus Suomessa, 1998).

Eniten koneita oli käytetty tekstinkäsittelyyn, toiseksi yleisimmin erilaisten harjoitusten tekemiseen muun muassa matematiikassa ja kielissä. Verkkopohjaisista toiminnoista tutkimuksessa mainittiin tiedonhaku ja www-sivujen selailu (Koulutus Suomessa, 1998).

Opetushallituksen arvion mukaan 65 prosenttia oppilaitoksista oli verkotettu. Internetin hyödyntäminen opetuksessa on kuitenkin vielä alkuvaiheessa Suomen peruskouluissa ja lukioissa. Vain 10 prosenttia kouluista ilmoittaa käyttävänsä tietoverkkoja oppilaiden tehtävien antamiseen ja palauttamiseen sekä oppilaiden ohjaamiseen (Sinko & Lehtinen (toim.), 1998).

Oppimateriaalin siirtäminen verkkoon vaatii erikoistaitoja, joita hyvin harvalla opettajalla on. Opettajat kaipaavat uuden tekniikan käyttämiseen sekä pedagogista että teknistä tukea. Vuonna 1997 tehdyssä kyselyssä 73 prosenttia vastaajista koki pedagogisen tuen tarpeen suureksi tai erittäin suureksi. Tietoteknisen koulutusta kaipasi 67 prosenttia vastaajista (Sinko & Lehtinen (toim.), 1998).

2. Internet-pohjaisten oppimisympäristöjen tavoitteet

2.1 Oppimisympäristö uudistuu

Oppimisympäristöön liittyy paljon uuttaa terminologiaa. Internetin ja www-sivujen yhteydessä saatetaan puhua virtuaalisesta oppimisympäristöstä, avoimesta oppimisympäristöstä, avoimesta oppimisesta, digitaalisesta oppimisympäristöstä, modernista oppimisympäristöstä ja verkostopohjaisesta oppimisympäristöstä.

Usein termejä avoin, virtuaalinen ja moderni käytetään synonyymeina tai ainakin kuvaamaan samaa kohdetta. Käytännössä em. termeillä on kuitenkin varsin vähän tekemistä keskenään. Virtuaalinen ja moderni ei välttämättä ole avoin, eikä avoimuus vaadi modernin teknologian käyttöä (Manninen & Pesonen 1997).

Oppimisympäristö voidaan määritellään paikaksi, tilaksi, yhteisöksi tai toimintakäytännöksi, jonka tarkoituksena on edistää oppimista (Manninen & Pesonen 1997).

Kolme yleistä näkökulmaa oppimisympäristöön ovat:

1) organisaatiokeskeinen näkökulma, joka korostaa ympäristöä fyysisenä tilana tai koulutusohjelmana.

2) oppijakeskeinen näkökulma, joka tarkastelee yksilö keskipisteenä oppijan arkipäivässä, opiskelussa ja työssä vastaantulevia oppimisresursseja ja -tiloja

3) teknologianäkökulma, joka rakentelee oppimisympäristöt teknisten apuvälineiden varaan (WWW-sivut ja internetin muut protokollat)

World Wide Web tuo monia muutoksia opettajan ja oppilaan perinteisiin suhteisiin. Uuden median välityksellä oppilailla ja opiskelijoilla on mahdollisuus opettajan välittömästä ohjauksesta riippumattomasti seurata verkoissa tapahtuvaa asiantuntijoiden keskustelua ja myös osallistua tähän omalla panoksellaan (Lehtinen 1997).

WWW:n helpon ja demokraattisen julkaisumahdollisuuden ansiosta oppilaiden toteuttamiin projekteihin tulee uusi ulottuvuus, kun niitä ei enää tehdä vain harjoittelun vuoksi, vaan ajatukset ovat verkon kautta myös muiden aiheesta kiinnostuneiden nähtävissä. Oppilaiden suorittamista selvityksistä tulee paljon mielekkäämpiä, autenttisempia ja myös vaikutuksiltaan merkityksellisempiä, kun aineistosta tulee osa Internetin kautta jaettavaa yhteistä tietopääomaa (Lehtinen 1997).

2.2 Avoin oppimisympäristö

Käsitteeseen avoin oppimisympäristö liittyy keskeisesti joustavuus. "Useimpien määritelmien mukaan avoin oppimisympäristö on sellainen, jossa pyritään saamaan aikaan optimaalinen joustavuus ajan, paikan, menetelmien, toteutustapojen ja oppimissisältöjen suhteen. -- Perusperiaate on, että opiskelu muuttuu opiskelijakeskeiseksi perinteisen opettaja- ja oppilaitoskeskeisyyden sijasta". Vastaavasti perinteisempää, koulumaista oppimisympäristöä kasvatustieteilijät kutsuvat suljetuksi (Manninen & Pesonen 1997).

"Virtuaaliset oppimisympäristöt eivät sellaisenaan takaa oppimisen avoimuutta ja kontekstuaalisuutta. Päinvastoin vain yhteen välineeseen (esim. WWW-sivut) perustuva oppimisympäristö voi pahimmillaan olla - ajasta ja paikasta vapautumisesta huolimatta - hyvinkin suljettu muiden tekijöiden suhteen. Uusi teknologia kuitenkin mahdollistaa oikein käytettynä oppimisympäristöjen optimaalisen avoimuuden, ja ratkaisee myös monia käytännön didaktisia dilemmoja (esim. keskusteluryhmien mahdollistama yhteistoiminnallinen ryhmässä oppiminen ajasta ja paikasta riippumatta). (Manninen & Pesonen 1997)

Kontekstuaalisella oppimisympäristöllä tarkoitetaan todelliseen toimintaympäristöön liittyvää oppimisympäristöä. Oppimisen kohteena ei ole oppisisältö vaan reaalitodellisuus ja sieltä nousevat ongelmat. Opiskelija muuttuu aktiiviseksi kokeilijaksi ja tekijäksi, opettaja tukijaksi ja ohjaajaksi.

Muotitermillä virtuaalinen (tai moderni) oppimisympäristö tarkoitetaan telemaattisin välinein (sähköposti, tietokonekokoukset, www, videoneuvottelu, puhelin, audiografiikka, cd-rom, multimedia jne.) toteutettua, pääosin etäopetuksena toteutettavaa ympäristöä.

"Käytännön esimerkki avoimesta ja kontekstuaalisesta telemaattisia välineitä hyödyntävästä oppimisympäristöstä voisi olla tilanne, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella ja soveltaa omaan elämäntilanteeseensa ja työhönsä läheisesti liittyviä oikeita asioita mahdollisimman joustavasti ja yksilöllisesti, hyödyntäen kaikkia modernin tietoliikenneteknologian tarjoamia mahdollisuuksia." (Manninen & Pesonen 1997)

2.3. Interaktiivista ja kommunikatiivista

Tieto- ja mediateknologiassa interaktiivisuus on samaan tapaan muotisana kuin virtuaalisuus. Se kuvastaa modernia käsitystä koneen ja ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta. Termin perustana on käyttöliittymän ominaisuus reagoida käyttäjän valintoihin.

Oppimisen edellyttämät toiminnallisuudet tuovat interaktiivisuuden käsitteeseen kaksisuuntaisuuden. Toimijoilla tulee olla mahdollisuus paitsi vastaanottaa ja valita, myös tuottaa (Pulkkinen 1997).

Tähän kaksisuuntaisuuteen liittyy oleellisesti myös kommunikatiivisuus. Oppimisen edellytyksenä on ihmisten välinen vuorovaikutus. Mikäli vuorovaikutuksen avulla pyritään yhteisiin päämääriin on kyseessä yhteistoiminnallisuus. Projektimuotoinen opiskelu on hyvin pitkälle rakentunut juuri yhteistoiminnallisuuden pohjalle. -- Parhaimmillaan avoin oppimisympäristö muodostaa siinä toimivien ihmisten yhteisön (Pulkkinen 1997).

2.4. Yhteiskunnan strategiat

Tietoyhteiskunnan strategioita suunniteltaessa koulun ja tietoverkon suhdetta on hahmoteltu seuraavasti:

"Koulu voi toimia myös verkossa. Se ei kuitenkaan korvaa fyysistä koulua, oppijan ja opettajan vuorovaikutusta kasvotusten. Verkkojen ansiosta tällaiselle henkilökohtaiselle opetukselle saattaa kuitenkin jäädä entistä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia."

"Ammatillisissa kouluissa ja korkeakouluissa käytetään hyödyksi uutta tekniikkaa erityisesti siirtämällä opetusmateriaalia verkon kautta opiskelijoiden käytettäväksi. Opiskelija hakee luennot, tietopaketit ja tehtävät verkosta, opiskelee ja tekee tehtävät itsenäisesti ja lähettää tekemänsä työn esimerkiksi verkon kautta opettajalle. Tällainen opiskelu on erityisen kiinnostavaa niille, jotka vaikkapa työn takia eivät voi osallistua paikan päällä tapahtuvaan opetukseen. Se lisää myös syrjäseuduilla asuvien ja esimerkiksi liikuntaesteisten mahdollisuutta hankkia itselleen tietoa, koulutusta ja ammattitaitoa." (Tietoyhteiskunnan arki, 1999)

Suomi tietoyhteiskunnaksi -hankkeen yhteydessä on koulujen kehitystavoitteeksi kirjattu: "Perinteistä koulutusjärjestelmää ja omaehtoisen, yksilöllisen opiskelun mahdollisuuksia tukemaan tulee laajana yhteistyönä kehittää avoimia oppimisympäristöjä, jotka hyödyntävät etäopiskelun, tietoverkkojen ja sähköisten palveluiden keinoja ja jotka tarjoavat mahdollisuuden tutkintojen suorittamiseen. Oppimateriaalien sähköiseen kustantamiseen tulee kehittää toimintamalleja, joilla pyritään voittamaan materiaalien synnyttämisen, tuotteistamisen, jakelun ja hyödyntämisen juridiset, tekniset ja taloudelliset esteet." (Elämänlaatu, osaaminen, kilpailukyky, 1998)

2.5. Konstruktiivinen oppimiskäsitys ohjaajana

Avoimiin oppimisympäristöihin liittyy läheisesti konstruktiivinen oppimiskäsitys, jonka perusajatuksena on se, että opiskelija rakentaa itse tietonsa ja taitonsa omien kokemuksiensa kautta. Modernin konstruktivismin keskeinen olettamus on, että tieto sinänsä on alati muuttuvaa, dynaaminen konstruktio. Todellisuudesta voi olla useita rinnakkaisia - jopa ristiriitaisia selityksiä, konstruktioita.

Teknologiaperusteisia opiskeluympäristöjä suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon seuraavat periaatteet:

  • oppijoilla on usein jo laaja kokemustausta opittavista asioista
  • oppijat voivat keskittyä eri tyyppisiin suorituksiin opiskelussaan
  • oppiminen on prosessi
  • oppiminen on sosiaalinen tapahtuma (Pulkkinen 1997)

Jyrki Pulkkinen toteaa avoimien oppimisympäristöjen toiminnallisia lähtökohtia käsittelevässä artikkelissaan, että avoimen oppimisympäristön kolme kulmakiveä ovat ihminen, tekniikka ja kulttuuri. Niiden varaan rakentuvat sen oppimiselle välttämättömät elementit, joita voidaan kuvailla käsitteillä toiminnallisuus, interaktiivisuus ja kommunikatiivisuus (Pulkkinen 1997). Pulkkinen muistuttaa, että jokainen kulmakivi on yhtä tärkeä rakennettaessa avoimia oppimisympäristöjä.

2.6. Tavoitteet tiedossa

Opetushallituksen rahoittamassa OpinNet-projektissa työskentelevä professori Eero Ropo on todennut, että tietoverkot ovat tulevaisuuden oppimis- ja opiskeluympäristöjä. Siksi ne muokkaavat ja muuttavat jo aivan lähitulevaisuudessa opettajien työtä ja opettajankoulutusta.

Ropo visioi oppimisympäristön teknistyvän nopeasti. Opettajankoulutuksessa korostettu sosiaalinen ympäristö sosiaalisine suhteineen siirtyy verkkoon teknisten apuvälineiden kautta. "Opettajankoulutuksen on uusiuduttava. Tulevien opettajien on opeteltava uusia taitoja ja hallittava aikaisempaa huomattavasti monimutkaisempi tekninen ympäristö", Eero Ropo sanoo (Mäntylä 1998).

Ropo muistuttaa, että verkko-opetuksessa pätevät perinteiset oppimisen lainalaisuudet. "Opetuksella on aina tavoite tai päämäärä, joka on tehtävä selväksi opiskelijalle. Verkko opetuksessa on myös kyettävä toteuttamaan informaatiorikkaus, opiskelijan ajatuksille on tarjottava polttoainetta mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Verkon on keinolla tai toisella pidettävä yllä aktiivista ajattelutoimintaa. Lisäksi verkko-opetuksen on tarjottava mahdollisuus dialogiin ja siihen on liityttävä palautejärjestelmä." (Mäntylä 1998).

Avoimen oppimisympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia onkin tarjota oppijalle työkalut oppimisen suunnitteluun, ongelmien ratkaisemiseen ja oppimisen arviointiin.

3. Verkkotyökalut

3.1. Mitä ovat verkkotyökalut?

Internet-pohjaisten oppimisympäristöjen laatimiseen tarkoitettuja ohjelmistoja kutsutaan tässä esityksessä lyhyesti verkkotyökaluiksi.

Verkkotyökalu sisältää yhden tai useampia ohjelmistoja oppilaan ja opettajan käyttöön. Yleensä ohjelmistopaketit sisältävät välineitä synkroniseen (samanaikaiseen) ja asynkroniseen (ei-samanaikaiseen) keskusteluun, tekstuaalisten ja graafisten esitysten tuottamiseen, valmiin oppimateriaalin tai kurssitiedotusten välittämiseen sekä kurssiaineiston rakenteiden luomiseen. Ohjelmistoja ei käytetä yksinomaan etäopetukseen, vaan ne toimivat myös luokkaopetuksen ohessa ja tukena (McGreal, 1998; Salovaara, 1998).

Nykyisin suurin osa verkkotyökaluista toimii suoraan www-selaimilla (käytetyimpiä Netscape ja Internet Explorer). Selainten toiminta käyttöliittymänä perustuu siihen, että ne ovat suosittuja, helppoja käyttää eivätkä vaadi erillisen ohjelman asentamista oppijan koneelle. Kaiken lisäksi ne tarjoavat mahdollisuuden käyttää oppimisympäristöä eri laiteympäristöistä (Mac, Windows ja UNIX) (McGreal 1998).

Monimuoto-opetuksen oppimisresurssien järjestäminen teknologian avulla voi opiskelijan ja myös opettajan näkökulmasta olla usein kuitenkin liian vaikeaa, mikäli hänen täytyy opiskella useita teknisiä ympäristöjä voidakseen aloittaa opiskelun tai opettamisen (Pulkkinen 1997). Opiskelijalle ja opettajalle tuttu työväline, web-selain helpottaa uuden oppimisympäristön omaksumista.

WWW-teknologian varaan rakennetut opiskeluympäristöt edellyttävät oppijalta ainoastaan yhden sovellusohjelman tuntemista. Tällä on erityisesti merkitystä, kun opiskelijoilla on vain vähän tuntemusta tietotekniikasta tai paikallisen lähitutoroinnin mahdollisuus on vähäinen (Pulkkinen 1997).

3.2. Työkalujen tyypittely

Verkon hyödyntämiseen opetuksessa riittävät perusohjelmistot. Sähköposti- ja keskusteluryhmäohjelmistojen sekä kotisivujen laatimisessa käytettävien editorien avulla saadaan aikaan hyvää oppimateriaalia. Varsinaisissa verkkotyökaluissa perusohjelmistojen ominaisuuksia on yhdistelty ja niistä on pyritty tekemään mahdollisimman helposti hallittavia.

Markkinoilla on kymmeniä verkkotyökaluja. Niitä päivitetään nopeaan tahtiin ja uusiakin julkaistaan koko ajan lisää.

Verkkotyökalut voidaan taustaltaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: yliopistojen kehittämiin työkaluihin sekä ohjelmistovalmistajien kaupallisiin työkaluihin, joista osa on alunperin yliopistoissa kehitettyjä. Yliopistojen ohjelmistot saa yleensä käyttöönsä selvästi edullisemmin kuin kaupalliset sovellukset.

Useat ohjelmistot saa kokeiltavaksi ilmaiseksi ja korvaus suoritetaan vasta, kun työkaluohjelmistoa aletaan käyttää verkkokurssilla. Hinta on monesti sidottu kurssin osanottajamäärään.

Yliopistojen kehittämien työkalujen etuna on yleensä edullinen hinta. Ohjelmistotalojen sovelluksissa tuotekehitykseen satsaaminen näkyy paitsi hinnassa, myös ulkoasussa ja toimintojen runsaudessa (Salovaara, 1998).

Tämä jako ei vielä kuvaa ohjelmien ominaisuuksia ja teknisiä vaatimuksia mitenkään. Oppimisympäristön ylläpitäjän ja laatijan kannalta keskeistä on, toimiiko ohjelmisto tavanomaisen www-palvelimen yhteydessä vai vaaditaanko muita laite- ja ohjelmistohankintoja, täytyykö ohjelmistoa lainkaan asentaa omalle koneelle, voidaanko oppimisympäristö laatia pelkästään www-selaimen avulla. Sisällön kannalta keskeistä on se, mitä ohjelmistolla voi tehdä: pelkästään www-sivuja tai keskustelujärjestelmiä, tai monipuolisempia oppimisympäristöjä.

3.3. Kurssilla käyty verkkokeskustelu

Internetpohjaisten oppimisympäristöjen kurssilla keväällä 1999 käydyssä verkkokeskustelusta on koottavissa seuraavat kriteerit verkkotyökalujen arviointiin.

Verkkokeskustelun yhteenveto ja siinä esiin nousseita ajatuksia verkkotyökalun arvioinnista (-->):

"Tekninen aihe ei innostanut sähäkkään mielipiteidenvaihtoon. Oppimisympäristöjen laadintaa lähestyttiin lähinnä opettajan näkökulmasta, mutta jonkin verran asiaa katsottiin myös opiskelijan kantilta. Eri keskusteluaiheista oltiin yllättävän yksimielisiä.

    -->1. Kaksi näkökulmaa: opettaja/oppilas

Laadintavälineiden helppokäyttöisyys nousi keskeisesti esille. Oppimateriaalin luomisen verkkoon pitää olla yhtä helppoa kuin perinteisen oppitunnin valmistelu. Tekniikka ei saa olla esteenä verkon käytölle opetuksessa.

    --> 2. Käytettävyys: helppous

Ohjelmiston käyttöliittymän pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen, ulkoasun kuitenkin houkutteleva ja ohjelmiston sisällöltään monipuolinen. Lisäksi hinnan pitäisi pysyä kurissa. Näiden seikkojen väliltä kompromissi on keskustelijoiden mielestä vaikea löytää.

    --> 3. Käyttöliittymä: yksinkertainen ja houkutteleva
    --> 4. Hinta: ei saa nousta esteeksi

Esimerkiksi Oulun yliopistossa kehitelty TelsiPro-ohjelmisto sai kiitosta. Sen arveltiin olevan tavallisen opettajan hallittavissa. Myös muita esimerkkiohjelmia nousi esille. Ohjelmistojen käytettävyys selviää lopullisesti vasta käytännön työssä.

Mitä ohjelmalla pitäisi pystyä tekemään? Tarvitaanko sähköposti- ja keskusteluosuus vai riittääkö vähempi? Kukin opettaja ratkaisee asian oman tarpeensa mukaan. Opetusmateriaalipankit ovat yksi verkon mahdollisuuksista. Mallisivustojen kopioiminen ja soveltaminen omaan käyttöön sekä oppimateriaalin vaihtaminen verkon välityksellä sai kannatusta.

    --> 5. Monipuolisuus
    --> 6. Valmiit oppimateriaalit

Opettajien taitotasossa on suuria eroja, joita täydennyskoulutuksella yritetään kaventaa. Kokonaisen ammattiryhmän kouluttaminen vie aikansa. Peruskouluissa kielten opettajat ovat verkon käytön etunenässä. Taitoa pidettiin keskustelussa tärkeämpänä kuin tekniikkaa. Verkon mahdollisuuksien tunteminen olisi tärkeää tehtäessä päätöksiä, mihin osaan omaa opetusta verkko sopii ja mihin ei."

3.4. Valinta- ja vertailukriteerit

Työkaluohjelmiston valinta useiden vaihtoehtojen joukosta vaatii tarkkaa perehtymistä. Eri puolilla maailmaa on kehitelty erilaisia kriteerejä, joilla www-oppimisympäristötyökaluja voidaan vertailla ja valita. Vertailuja ovat julkaisseet sekä yliopistoväki että tietokonealan lehdet.

Vertailukriteerit voidaan jaotella karkeasti pedagogisiin ja teknisiin, joista jälkimmäisiin keskittyviä useimmat julkaistut vertailut ovat. Jyrki Pulkkinen ja Antti Peltonen ovat ottaneet vieläkin kokonaisvaltaisemman näkökulman pohjanaan Pulkkisen kehittämä idea oppimisympäristöjen kolmesta peruselementistä ihminen, kulttuuri ja tekniikka. He ovat vertailleet kahta verkkotyökaluohjelmaa niiden sisältämien kulttuuristen aspektien eli oppimisen organisointia kuvaavien metaforien pohjalta, esimerkiksi miten ohjelma orientoi opiskelijan aikaan ja paikkaan (Pulkkinen & Peltonen, 1998).

Käytännön valintatilanteessa ohjelmiston käyttötarkoitus on keskeinen tekijä. Huomioitavia asioita ovat mm. käytettävissä oleva tekninen infrastruktuuri, verkkotyökalun ylläpidon järjestäminen sekä ennen kaikkea varsinaisen opetuksen tarpeet.

  • Missä aineissa sovellusta halutaan käyttää?
  • Missä verkkotyökalua käytetään?
  • Millaiset oppilaat, opiskelijat ja opettajat ovat tulevia käyttäjiä?
  • Mitkä ovat heidän taitonsa teknologian käytössä?
  • Miten opettajat ja oppilaat on tarkoitus perehdyttää sovelluksen käyttöön? (Salovaara, 1998)

Ohjelmiston hinnan suhde rahasummalla saataviin teknisiin mahdollisuuksiin nousee usein valinnan peruskriteeriksi (McGreal 1998).

McGreal listaa valintaa tekevän organisaation pääkriteerit seuraavasti

  • Opetuksen tavoitteet: etäopetus tai yksittäisten kurssien tukeminen
  • Itseopiskelun ja ryhmäopiskelun vaatimukset: millaisia yhteydenpitovälineitä tarvitaan
  • Nykyinen tai tuleva tekninen infrastruktuuri
  • Hinta
  • Organisaation tekninen osaaminen ja valmiudet: missä määrin vaatii web-julkaisutaitoja

Päätökset ovat oppilaitoskohtaisia ja tutkijoiden luomat teoreettiset mallit voivat antaa ainoastaan virikkeitä oppilaitosten omalle kehittämistyölle. Jokaisen oppilaitoksen on konstruoitava oppimisympäristönsä omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin (Pulkkinen 1997).

Tässä esityksessä olemme keskittyneet pääasiassa ohjelmistojen teknisten ja käytännöllisten piirteiden vertailuun, pedagogisiin tai kulttuurisiin tekijöihin liittyviä kriteerejä emme ole systemaattisesti soveltaneet.

Hyvänä apuna on ollut erityisesti ohjelmistojen käytettävyyttä ja hypertekstijärjestelmiä tutkineen Jakob Nielsenin on jaottelu tietokonejärjestelmien hyväksyttävyyteen liittyvistä tekijöistä (Nielsen 1993):

Järjestelmän hyväksyttävyys

  • sosiaalinen hyväksyttävyys
  • käytännöllinen hyväksyttävyys
    • hinta
    • yhteensopivuus
    • luotettavuus
    • hyödyllisyys
      • käyttökelpoisuus
      • käytettävyys
        • opittavuus
        • tehokkuus
        • muistettavuus
        • virheettömyys
        • miellyttävyys
    • jne
       

Tämän jaottelun mukaan pedagogiset ja kulttuuriset tekijät olisi luettavissa sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Vertailumme kohdistuu lähinnä järjestelmän käytännölliseen hyväksyttävyyteen, jonka osatekijöitä Nielsenin mukaan ovat esimerkiksi hinta, yhteensopivuus, luotettavuus ja hyödyllisyys. Erityisesti kiinnitämme huomiota hyödyllisyyden osa-alueeseen käytettävyyteen opettajan eli kurssimateriaalin laatijan näkökulmasta. Mutta muutkin kohdat on otettava huomioon. Yksi keskeinen asia on hinta. Pienellä koululla ei ole varaa kalliisiin ohjelmistohankintoihin. Toisaalta www:n kautta toimiva laadintatyökalu mahdollistaisi yhteishankinnat, jos se ohjelmiston toimittajalle sopii.

Asiat, joihin verkkotyökalua valittaessa tulisi kiinnittää huomiota, voi tiivistää esimerkiksi seuraavasti:

  • mitä ohjelmalla voidaan tehdä (monipuolisuus, pedagogiset vaatimukset)
  • miten ohjelmalla voidaan asiat tehdä (käytettävyys)
  • kuinka paljon resursseja tarvitaan (raha, aika, henkilö, taidot, laitteet)

Internetissä on julkaistu useita verkkotyökalujen vertailuja (viitteet). Niistä saa hyvät pohjatiedot, mutta niihin on suhtauduttava kriittisesti. Ohjelmistoversioiden nopean muuttumisen vuoksi vertailut ja varsinkin sellaiset vertailut, joita ei päivitetä, eivät välttämättä ole ajan tasalla. Yksityiskohdissa saattaa olla virheitä myös muista syistä, ehkä huolimattomasti kerättyjen tai käsiteltyjen tietojen takia.

Myös vertailukriteereihin ja vertailujen tasapuolisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi yliopistossa työskentelevä tohtori Bruce Landon on ottanut omiin vertailutietoihinsa toisista ohjelmista hyvin mainosmaisia ja positiivisesti kuvailevia tekstejä, toisista ohjelmista lyhyitä, karun toteavia mainintoja (ks. esim. CourseInfon ja Web Course in a Boxin vertailua).

4. Työkaluohjelmistojen laaja kirjo

4.1. Suomalaisia ohjelmistoja

Suomalaista ohjelmistoista julkaistiin vertailu Opetus ja teknologia (Ote) -lehden numerossa 2/99. Vertailussa on mukana viisi erilaista verkkotyökalua. Niistä kolme on kehitetty Oulun yliopistoon liittyvissä yksiköissä, yksi Turun yliopistossa ja yksi Taideteollisen korkeakoulun sekä Helsingin yliopiston yhteistyönä (Salovaara 1998).

Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa (nykyisin Koulutus- ja tutkimuspalveluyksikkö) kehitellyn Telsin (Telematic Language Simulations) suunniteltiin alun perin vieraiden kielten verkkosimulointiin. TelsiPro on laajennettu versio, joka on suunniteltu etäopetuksen tarpeisiin. Ohjelmiston esittely löytyy verkosta osoitteesta: http://oyt.oulu.fi/telsi-info/esittely/.

Alun perin Oulun normaalikoulun etäopetustarkoituksiin on kehitetty Nebed eli Nettinikkareiden Webbieditori. Nebedin ominaisuuksiin kuuluu html-editori, keskustelukanava, chat ja kuvan liittämismahdollisuus sivuille ilman ftp-siirtoa. A-ukko on monivalintatehtävien tekemiseen soveltuva työkalu. Demoversion perusteella oppimisympäristön laatimisohjelma ei ole erityisen monipuolinen ja viimeistelty. Ilman html-taitoja editori saattaa tuntua hankalalta, sillä se näyttää koodit, vaikka peruskoodeja ei tarvitse itse kirjoittaa. Ohjelmistoon pääsee tutustumaan osoitteessa: http://www.nettinikkarit.fi/kalut.html.

Kolmas Oulun yliopistossa kehitelty verkkotyökalu on nimeltään Project Tools For Learning eli ProTo. Kasvatustieteiden koulutusteknologian yksikössä kehitettyä ohjelmistoa on käytetty koulutusteknologian opintoihin ja opettajien täydennyskoulutukseen. Ohjelman esittelysivulla (http://edtech.oulu.fi/proto/) todetaan: "ProTo -työkalut sekä koko oppimisympäristö on erityisen soveltuva mm. etäopetuksena tapahtuvaan yritysten henkilöstökoulutukseen sekä työn ohessa tapahtuvaan opiskeluun."

Työporukka ja sen englanninkielinen versio Workmates perustuu toimintaperiaatteeltaan dokumenttien jakamiseen. Ohjelmistoa on käytetty koulutuksen lisäksi erilaisten yhteistyöhankkeiden ryhmätyöohjelmistona. Uusin versio toimii vain Internet Explorer 4 -selainversiolla. Vaikka ohjelman tuottamat sivuja voi lukea www-selaimella, peruskonsepti poikkeaa tavallisista www-sivuista siinä määrin, että kestää aikansa päästä selville ohjelman ideasta. Demoversio vaikuttaa osittain viimeistelemättömältä ja käytettävyydeltään hankalalta. Ohjelmiston uusin versio löytyy osoitteesta http://suvi.kas.utu.fi/tporukka4/.

Taideteollisen korkeakoulun sekä Helsingin yliopiston psykologian laitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen yhteistyönä valmistunut FLE Future Learning Environment ei ole varsinainen etäopetusympäristö, vaan sitä kuvataan ajattelun ja oppimisen työkaluna, joka tukee oppijaryhmää tiedonrakentelun prosesseissa. Projektista löytyy suomeksi tietoa osoitteesta http://mlab.uiah.fi/fle/Presentations/present_suomi/slide1_fin.html.

4.2. Maailmalla laaja valikoima

Ulkomaalaisten verkkotyökalujen valikoima on laaja. Ehkä kattavin luettelo löytyy Kanadassa toimivan TeleEducation New Brunswickin verkkosivuilta, joilla on lyhyesti esiteltynä n. 60 ohjelmistoa (20.4.1999). Esittelyt löytyvät osoitteesta: http://direwolf.teleeducation.nb.ca/distanceed/displayresources.cfm?section_num=7

Keskeiset verkkotyökalut on esitelty varsin kattavasti tohtori Bruce Landonin kokoamilla verkkosivuilla. Landon työskentelee Douglas Collegessa Kanadassa. Hän on koonnut vertailuun 14 Kanadassa suosittua työkaluohjelmistoa ja niitä voi parittain vertailla verkkosivulla olevan käyttöliittymän kautta. Vertailu löytyy osoitteesta: http://www.ctt.bc.ca/landonline/.

Vertailussa ovat mukana

Landonin listan ohjelmista vain osa on monipuolisia oppimisympäristön laadintavälineitä, osa on kehitetty ensisijaisesti keskustelujärjestelmiksi. Näistä ainakin WebCT on käännetty suomeksi (Salovaara 1998).

Ohjelmista ainakin WebCT:n, Web Course in a Boxin ja Blackboard CourseInfon demoversiot ovat kokeiltavissa suoraan www-sivuilta ilman mitään ohjelmistoasennusta. Monista muista ohjelmista on ladattavissa kokeiluversiot asennettavaksi omalle koneelle. Lotus Learning Space on osa Lotus Notes -ryhmätyöohjelmistoa ja varsinainen ostettava versio vaatii toimiakseen oman Notes-palvelimensa (Bauer & Glasson, 1998).

Landon ei ole asettanut sivuillaan olevia ohjelmia paremmuusjärjestykseen. Sunil Hazari on selostanut tarkasti Marylandin yliopistossa tehtyä verkkotyökalun valintaprosessia. Ensi vaiheessa vertailtaviksi valittiin kuusi ohjelmistoa, josta yksi (WebMentor) ei ole Landonin listalla. Loppujen lopuksi suuren yliopiston käyttöön valittiin WebCT (Hazari, 1998).

Pitkäjänteistä www-oppimisympäristöjen kehitystyötä haittaa se, että mitään standardoituja tallennusmuotoja ei eri ohjelmistoilla ole, mikä estää materiaalien helpon siirtämisen ohjelmistosta toiseen. Ainoa yhteinen tekijä on www-pohjaisuus, eli materiaalit esitetään html-muodossa. Yhdysvalloissa onkin vireillä suunnitelmia laatia standardeja, joita oppimisympäristöjen laadintaohjelmissa sovellettaisiin (Hazari, 1998).

5. Vertailussa Blackboard CourseInfo ja
Web Course in a Box

5.1. Menetelmä

Ohjelmien vertailussa otettiin huomioon erityisesti verkkotyökalujen vertailuun kehitetyt erilaiset kriteerit sekä yleiset ohjelmien käytettävyyden arviointiin liittyvät seikat. Vertailu tehtiin ns. heuristisena arviointina, eli yksi ryhmän jäsenistä (Timo Haavisto) asettui asiantuntijan asemaan ja kävi läpi molemmat ohjelmat. Ominaisuuksien vertailusta oli olemassa jo valmis Landonin lista, joka joulukuussa 1998 päivitettynä ei ollut kaikilta osin ihan ajan tasalla.

Käytettävyyden arvioinnissa kiinnitettiin huomiota vain Nielsenin mainitsemiin yleisempiin käytettävyyden piirteisiin opittavuus, tehokkuus, muistettavuus, virheettömyys ja miellyttävyys. Sen sijaan tarkempia heuristiseen arviointiin kehitettyjä muistilistoja ei käytetty. (Nielsen, 1993; Riihiaho 1995; Levi & Conrad, 1996).

5.2. Vertailtavat ohjelmat

Tarkemmin vertailtaviksi valittiin suomalaisten ja Landonin listalta löytyvien ulkomaisten ohjelmistojen listalta kaksi kaupallista ohjelmaa CourseInfo (valmistaja Blackboard) ja Web Course in a Box (MadDuck Technologies, alunperin Virginia Commonwealth University). Pääasiallisena valintaperusteena oli se, että ohjelmasta tulisi olla www:ssä käytettävissä demoversio, jolla voisi suunnitella kurssin alusta loppuun, ilman minkään ohjelman asentamista omalle koneelle. Luetteloista löytyi kolme tällaista ohjelmaa, joista WebCT:tä oli jo esitelty kurssilla, joten se päätettiin jättää pois. Suomalaisista Workmatesista ja Nebedistä, joista oli verkossa demoversio, puuttui kokonaisen kurssin hallinta, mistä syystä ne jätettiin pois vertailusta.

5.3. Vertailun tulokset

Vertailtavat ohjelmat ovat perusominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia. Koko oppimisympäristö voidaan tehdä www-lomakkeille syötettyjen tietojen avulla sivu kerrallaan. Html:n tai ohjelmoinnin tuntemusta ei välttämättä tarvita lainkaan, mutta www-sivujen tekotaito antaa mahdollisuuden monipuolisemman järjestelmän teolle. Ohjelmistoissa on erilaiset näkymät oppimisympäristön laatijoille ja peruskäyttäjille.

Vertailtavien ohjelmien käyttöliittymien esittely (sisältää suurikokoisia kuvia)

Molemmilla ohjelmilla on mahdollista tehdä järjestelmiä, joissa on integroituna kurssin perustietojen esittely, kurssin opetusmateriaali, keskustelujärjestelmä, linkkisivusto, tehtäväosuus ja vastausten seurantamahdollisuus, sekä opiskelijoiden omien sivujen tekomahdollisuus. Muiden kuin englanninkielisten kurssien suunnittelijoiden kannalta katsottuna molemmissa ohjelmissa on se hankaluus, että tietyt käyttöliittymän perustoimintojen tekstit ovat englanniksi eikä niitä voi muuttaa. Näin ollen oppimisympäristöstä tulee kielipuolinen, jos sen tekee muulla kielellä kuin englanniksi.

Oheisessa taulukossa on listattu joitain ohjelmistojen keskeisiä ominaisuuksia (+ = ohjelmassa on kyseinen ominaisuus, WCB = Web Course in a Box). Bruce Landonin vertailusivuilta löytyy näiden kahden ohjelman vertailu, jossa on perusteellisemmat tiedot.

CourseInfo WCB
Materiaalien tuottaminen    
HTML-taitoja tarvitaan Ei Ei
HTML-koodin käyttömahdollisuus + +
HTML-linkitys mahdollista + +
Kurssidokumenttien keskinäinen linkitys - +
Liitetiedostojen latausmahdollisuus + +
Metadatan lisäysmahdollisuus + -
Harjoitukset    
Testien tekomahdollisuus + +
Vapaasti vastattavia kysymyksiä + +
Monivalintatehtäviä + +
Vastausten seuranta ja tilastointi + + (ei tilastointia)
Vastausten vienti muihin ohjelmiin + -
Oppilaalla tulosten seurantamahdollisuus + +
Keskustelu    
Keskustelujärjestelmä (asynkroninen) + +
Chat (synkroninen keskustelu) + -
Sähköpostin lähetysmahdollisuus + -
Muita ominaisuuksia    
Kalenteri + -
Ilmoitustaulu + +
Opiskelijoilla mahd. tuottaa materiaalia + +
Haku + -
Online-ohjeet + +
Kurssin hallinta    
Salasanasuojaus + +
Opiskelijatietojen tuonti muista ohjelmista + +
Opiskelijaryhmien muodostaminen + -
Käyttötilastot + -
Kurssin arkistointi/varmuuskopiointi + -
Tekniikka    
Kehitysympäristö (Off-line, WWW) WWW WWW
Palvelinvaihtoehdot (Unix, NT, ...) Unix, NT Unix, NT, Mac

Kuten listasta näkyy, CourseInfossa on selvästi enemmän ominaisuuksia kuin kilpailijassaan. CourseInfo sisältää ainakin seuraavat keskeiset elementit, joita toisessa ohjelmassa ei ole:

  • kalenteri
  • chat (synkroninen keskustelu)
  • sähköpostin lähetysmahdollisuus
  • kysymysten vastausten tilastointi, tilaston katselu ja tuonti taulukkolaskentaohjelmaa
  • opiskelijoiden ryhmittelymahdollisuus
  • kurssien arkistointi ja varmuuskopiointi
     

CourseInfo on monipuolisempi ohjelma etenkin opettajan kannalta, sekä kurssin hallintaa että pedagogisia mahdollisuuksia ajatellen (pedagogisista kriteereistä ks. Salovaara, 1998). Se mahdollistaa synkronisen keskustelun, oppilaille paremman tulosten seurantamahdollisuuden ja opettajallle mahdollisuuden tehdä monentyyppisiä tehtäviä.

Web Course in a Box tuottaa lähempänä perinteisiä www-sivuja olevaa materiaalia, ja myös laadintaohjelmiston käyttöliittymä on perinteisen www-sivun kaltainen. CourseInfon tuottamat sivut ovat nekin www-sivuja, mutta käyttöliittymään on ilmeisesti tullut vaikutteita työryhmäohjelmistoista.

Vaikka CourseInfo on monella tavoin monipuolisempi, on Web Course in a Box -ohjelmisto hyvä työkalu, jolla saa perusmateriaalia helposti aikaiseksi. Sillä on myös monia hyviä puolia verrattuna CourseInfoon. Esimerkiksi väliotsikoiden ja kuvien lisääminen kurssimateriaalisivuille sujuu ehkä joustavammin kuin CourseInfossa. Myös oppimisympäristön laadinnan kuluessa Web Course in a Boxista saa kiitettävän helposti samaan ikkunaan ohjeita kustakin työvaiheesta.

Eroa löytyy myös ohjelmistojen hinnasta. CourseInfo maksaa oppilaitoksen koneelle asennettavana versiona 5000 dollaria/vuosi/palvelin, eli noin 25000 markkaa vuodessa. Valmistajan palvelimelta käytettynä hinta pitää sopia erikseen. Web Course in a Boxin vanhat (2.x) versiot ovat oppilaitoksille ilmaisia, uudempi perusversio oppilaitoksen koneella 3000 dollaria/vuosi/palvelin eli noin 15000 mk vuodessa. Yhtiö tarjoaa myös monenlaisia muita ratkaisuja, joilla on omat hintansa. Molempiin ohjelmistoihin sisältyy edellä mainituilla hinnoilla rajoittamaton käyttäjä- ja kurssimäärä.

Käytettävyys

Opittavuus

    Molemmat ohjelmistot ovat graafiseen käyttöliittymään ja www-sivuihin tottuneelle käyttäjälle helposti opittavissa. Molemmissa ohjelmissa työkalut on jaettu selkeisiin ryhmiin, jotka on helppo oppia, yksityiskohtien kanssa voi mennä hieman kauemmin aikaa, mutta varsin nopeasti selviää, mitä eri työkaluilla voi tehdä. Web Course in a Box -ohjelmassa on hyvät ohjeet, joista saa apua kulloiseenkin tilanteeseen.

Tehokkuus

    Laajan kurssin tekeminen ei kummallakaan ohjelmistolla onnistu erityisen nopeasti, mutta täysin käsin tehty järjestelmä syntyisi varmaan selvästi hitaammin. Erityisesti keskustelujärjestelmien ja tehtäväosuuksien tekeminen on huomattavasti nopeampaa kuin käsin. Web Course in a Box -ohjelmassa väliotsikollisen sivun tekeminen hieman hidasta, jokainen kappale joudutaan tekemään erikseen, toisaalta CourseInfosta puuttuu samantapainen väliotsikoiden tekomahdollisuus, jos ei osaa html-kieltä. Kurssimateriaalin tekemistä nopeuttaa, jos tekee www-sivun valmiiksi muualla ja siirtää koodin järjestelmään.

Muistettavuus

    Ohjelmat eivät erityisesti rasita muistia, mahdolliset toiminnot ovat hyvin näkyvissä.

Virheettömyys

    CourseInfon demo-ohjelma toimi jatkuvasti moitteetta. Web Course in a Boxin sisäänkirjoittautumisessa oli välillä ongelmia, jolloin käytettävissä oli vain vanhempi versio ohjelmasta, ja se ei toiminut kaikilta osin.

Miellyttävyys

    Molemmat ohjelmat olivat pääosin miellyttäviä ja helppoja käyttää, ja niihin sisältyi kunnolliset ohjeet. Käytettävyysongelmia ilmeni lähinnä ohjelmaan ladattujen liitetiedostojen käsittelyssä sekä tehtyjen testien kokeilussa. Web Course in a Boxissa vaivaa sama ongelma kuin muutenkin www-sivujen teossa, näytölle uudestaan tuleva sivu pitää ladata aina uudestaan, ennen kuin muutokset näkyvät.

     

6. Johtopäätökset

Internetissä toimivien www-pohjaisten oppimisympäristöjen laadintaan on olemassa monia työkaluohjelmia, joiden avulla voi ilman html-kielen tuntemusta ja ohjelmointitaitoa saada aikaan monipuolisen järjestelmän kohtalaisen helposti. Useilla ohjelmilla voi tehdä järjestelmän, joka sisältää kurssimateriaalin ja kurssin perustiedot, linkkisivuja, keskustelujärjestelmän ja tehtäviä opiskelijoille.

Vaikka monet ohjelmistot muistuttavat perusperiaatteiltaan toisiaan, erojakin löytyy. Yksi niistä on hinta, joka monilla ohjelmistoilla on niin korkea, ettei yksittäisillä pienillä kouluilla tai kunnillakaan ole siihen varaa. Hinnat ovatkin ilmeisesti suunniteltu suurien organisaatioiden maksukyvyn mukaan. Esimerkiksi vertailtavissa ohjelmissa vuosimaksu on15000-25000 markkaa palvelinta kohti, mutta käyttäjien määrää ei rajoiteta. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi ohjelman hankkimisen yhden yliopiston käyttöön tai ehkä vaihtoehtona olisi jopa yksi ohjelma koko Suomen yliopistolaitoksen käyttöön, jos ohjelman valmistaja siihen suostuisi.

Käytettävyydeltään vertaillut amerikkalaiset ohjelmat olivat hyviä. Samaa ei voi sanoa niistä kahdesta suomalaisesta ohjelmasta, joista oli demoversio vapaasti kokeiltavissa verkossa.

Kahta vertailussa mukana ollutta ulkomaista verkkotyökaluohjelmaa CourseInfoa ja Web Course in a Boxia voi pitää varteenotettavina vaihtoehtoina, jos oppimisympäristön laadintaan tarvitaan ohjelmistoa, tehdään englanninkielistä järjestelmää ja rahat riittävät. Tosin näiden kahden ohjelman lisäksi vertailuun pitäisi ottaa mukaan muitakin ohjelmia, ainakin yhden amerikkalaisvalinnan voittanut WebCT.

7. Lähdeluettelo

Bauer, Christian & Glasson, Bernard, A Case Study Evaluation of Two Web-Based Courseware Tools. Teleteaching ´98. Distance Learning, Training and Education. Ed. Gordon Davies. Vienna 1998.

Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky. Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät. Sitra 206. Helsinki 1998. http://www.sitra.fi/tietoyhteiskunta/suomi/st21/sitra2062b.htm (7.4.1999).

Hazari Sunil, Evaluation and Selection of Web Course Management Tools. 21.8.1998. http://sunil.umd.edu/webct/ (13.4.1999)

Koulutus Suomessa. Toim. Heikki Havén. SVT Koulutus 1998:1. Tilastokeskus, Helsinki 1998. http://www.stat.fi/tk/he/koulutussuomessa.pdf (10.4.1998).

Lehtinen, Erno: Tietoyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet oppimiselle Teoksessa: Lehtinen, Erno (toim.): Verkkopedagogiikka. Helsinki 1997, s. 12-39.

Lehtiö, Pekka, Tietoverkot ja digitaaliset oppimateriaalit. Sitran teknologia-arviointihanke Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa. Osaraportti 5. Helsinki 1998.

Levi, Michael D. & Conrad, Frederick G., A Heuristic Evaluation of a World Wide Web Prototype. Interactions july + august 1996.

Manninen, Jyri & Pesonen, Senja, Uudet oppimisympäristöt. Aikuiskasvatus 4/1997, s. 267-274.

McGreal, R., Integrated Distributed Lerning Enviroments (IDLEs) on the Internet: a survey. Educational Technology Review, Spring/Summer 1998.

Mäntylä, Jorma, Tietoverkot tulevaisuuden opiskeluympäristö. Opettaja 41/1998, s. 28-30.

Nielsen, Jakob, Usability Engineering. Boston 1993.

Piipari, Martti, Opettaja moniviestinvälitteisen oppimateriaalin suunnittelijana ja toteuttajana. Kasvatustyö puntarissa. Opettajat ja opettajankouluttajat tarkastelevat uudistavaa toimintaansa. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen opetusmonisteita B 5/1997. Tampere 1997, s. 95-102.

Pulkkinen, Jyrki, Avoimien opiskeluympäristöjen toiminnallisia lähtökohtia. Aikuiskasvatus 4/1997, s. 275-282.

Pulkkinen, Jyrki & Peltonen Antti, Searhing for the essential elements of the web based learning environments. http://edtech.oulu.fi/Publications/brisbane/ (14.4.1999).

Riihiaho, Sirpa, Asiantuntijoiden suorittama arviointi. Graafisen käyttöliittymän suunnittelu. Opas ohjelmistojen käytettävyyteen. Toim. Anna Kalimo. Helsinki 1995.

Salovaara, Hanna: Mistä oikea välinen webbi-oppimiseen? Ote 6/98 s.44-51

Salovaara, Hanna: Yliopistot hautovat verkkotyökaluja koulukäyttöön Ote 2/99 s.4-9

Sinko M., Lehtinen E. (toim.), Bitit ja pedagogiikka. Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa. Jyväskylä 1998.

Tiedon ja taidon tie. Tietoyhteiskunnan arki. Sitra 206, Helsinki 1999. http://nykyaika.lasipalatsi.fi/arki/ (7.4.1999).

Verkkotyökalujen esittelyjä (linkit tarkistettu 16.4. 1999)

Suomalaisia

Ulkomaisia