Kesällä 2007 uutisoitiin tapauksesta, jossa Helsingin Yliopistossa havaittiin poikkeuksellinen plagiointitapaus. Opiskelija oli kopioinut pro gradu-tutkielmansa kokonaan internetistä ja palauttanut sen omana työnään. Vilppi havaittiin, kun työtä tarkastanut opettaja huomasi sen olevan kopioitu. Tapaus herätti huomiota mediassa ja siitä uutisoitiin monissa uutisvälineissä. Opiskelijaa rangaistiin erottamalla hänet määräajaksi yliopistosta, lisäksi tutkielma hylättiin (Helsingin Sanomat 2007)

E-oppiminen ja verkon hyväksikäyttäminen opiskelun yhteydessä tuo uusia haasteita sekä oppilaitoksille että opiskelijoille. Opiskelutavat muuttuvat perinteiseen opetukseen verrattuna. Tässä esityksessä tarkoituksemme on pohtia, mitä eettisiä haasteita uusi opiskelutapa tuo mukanaan ja miten eettisiä toimintatapoja voitaisiin edistää.

Esityksen aluksi esittelemme e-oppimiseen liittyviä käsitteitä ja taustoja, jonka jälkeen seuraa pari taustatutkimusta vilpistä. Niiden jälkeen tutustumme eettisiin haasteisiin e-oppimisessa ja käymme läpi aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Lisäksi pohdimme sitä, miten eettisiä periaatteita voidaan edistää ja vilppiä ehkäistä jo ennalta. Teemme lopuksi IPOPP-kurssin verkkokeskustelusta yhteenvedon.

Tämä esitys on Tampereen Yliopiston Internet-pohjaisten oppimisympäristöjen kurssin seminaariesitys. Kurssi on Tietojenkäsittelytieteen laitoksen kurssi syksyllä 2007.

2. Taustaa ja käsitteitä

Tässä luvussa avaamme keskeisimpiä e-oppimiseen liittyviä käsitteitä ja kerromme mahdollisista toimenpiteistä vilpillistä toimintaa kohdattaessa.

2.1 E-oppiminen

E-oppimisen määritteleminen voi olla hankalaa. Tässä kappaleessa seurataan Suomen eOppimiskeskuksen linjoja e-oppimisen määrittelemiseen. Heidän mukaan e-oppiminen on sellaista oppimista, jossa käytetään tieto- ja informaatioteknologiaa oppimismenetelmänä, toimintatapana tai välineenä (Suomen eOppimiskeskus 2007). Se voi olla joko oppimista, koulutusta, jäsenneltyä informaatiota tai kasvatusta, jonka kokeminen tapahtuu tieto- ja viestintätekniikan avustuksella ja usein sen nähdään mahdollistavan oppimiskokemuksen laajentamisen ja rikastamisen. Työkaluina e-oppimisessa voidaan käyttää internetiä, intranettejä, tietokonepohjaisia teknologioita tai vuorovaikutteista televisiota.

Suomen eOppimiskeskuksen (2007) mukaan ominaista e-oppimiselle on se, että se mahdollistaa opiskelun oppijalle parhaiten sopivaan aikaan, sopivalla tahdilla ja paikasta riippumatta. Oppimateriaalit voidaan jakaa joko synkronisesti tai asynkronisesti eli joko reaaliajassa tai viiveellä sopivaan aikaan. Tyypillistä e-oppimiselle on myös tiedonlähteiden ja -palveluiden laaja käyttö ja hyvä saatavuus. Lisäksi e-oppimisen odotetaan usein olevan hyödyllistä liiketoiminnalle johtuen sen tehokkuudesta esimerkiksi henkilöstökulujen osalta. Yhteenvetona voidaan todeta, että ”e-oppiminen on sosiaalinen prosessi ja siihen kuuluu vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa ihmisten kesken” (Suomen eOppimiskeskus 2007).

2.2 Moraali ja etiikka

Moraalin ja etiikan käsitteiden määritteleminen on melko hankalaa ja usein ne käsitetäänkin lähes synonyymeiksi. Moraalilla eli siveydellä tarkoitetaan yhteisössä vallitsevia siveellisiä käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka voivat koskea hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta tai hyväksymistä ja hylkäämistä. Etiikalla eli moraaliajattelulla puolestaan tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii hyvää ja pahaa eli ihmisen moraalista toimintaa ja päämäärien järkevyyttä tai hyväksyttävyyttä. (Wikipedia, Moraali 2007) Nyt kun puhutaan siis e-oppimisen eettisistä haasteista, niin tarkastellaan sellaisia haasteita ja asioita, joita pidetään yleisesti kiellettyinä, pahoina ja tuomittavina e-oppimisen näkökulmasta, eli voidaan esimerkiksi todeta, että plagiointi on eettisesti väärin.

2.3 Tekijänoikeuksista

Esimerkiksi tekstin, kuvien ja musiikin tekijöillä on tekijänoikeus teoksiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että muut eivät saa julkaista näitä teoksia ilman oikeudenhaltijan lupaa. Tekijänoikeus voidaan merkitä © -merkillä, mutta se on voimassa, vaikka sitä ei erikseen tuotaisikaan esille. Tekijänoikeudet ovat voimassa myös kaupallisessa toiminnassa, eli esimerkiksi kaikissa tuotteissa ja mainoksissa. Tekijällä on täysi määräysvalta teokseensa ja tekijänoikeuksista on säädetty myös laissa, joten niiden loukkaaminen on lain rikkomista. Suomessa tekijänoikeus on voimassa varsin pitkään, eli tekijän kuolemaan saakka ja siitä seuraavat 70 vuotta (Lähde esiin: Tekijänoikeus).

Internet on myös tekijänoikeuksien alainen julkaisukanava, aivan vastaavasti kuin esimerkiksi kirjat tai televisio, vaikka usein luullaan, että kaikenlainen julkaiseminen olisi internetissä sallittua. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi kuvia, joita on lupa poimia verkosta vain, jos kyseisellä sivulla on annettu siihen lupa. Sen sijaan yksityinen kotikäyttö ei ole tekijänoikeuksien alaista, mutta kaikki julkinen käyttö, eli vaikkapa koulukäyttö kuuluu tekijänoikeuden piiriin (Lähde esiin: Tekijänoikeus).

Tekijänoikeuslaissa on määritelty ns. sitaattioikeus, jolla tarkoitetaan lupaa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa (Tekijänoikeuslaki 1995). Tällöinkin alkuperäinen lähde on siis mainittava ja lainausten määrän on oltava melko suppeaa, eli esimerkiksi koko kirjaa ei saa siteerata.

2.4 Vilppi ja plagiointi

Vilppi, huijaaminen, epärehellinen tai epäeettinen toiminta tarkoittavat arkikielessä varsin samanlaisia asioita. Etiikka on tapa ajatella, joka johtaa ihmisen tekemään tiettyjä valintoja elämässään. Epäeettinen toiminta on siis toimintatapa, joka rikkoo näitä yleisiä, hyvinä pidettyjä eettisiä ajattelumalleja.

Opintojen maailmassa ajattelutapa lähtee siitä, että jokainen opiskelija noudattaa oppilaitoksen ja kurssien ohjaajien, opettajien asettamia ohjeita ja sääntöjä. Näiden sääntöjen rikkominen voidaan tulkita vilpiksi tai epäeettiseksi toiminnaksi. Pitkänen (2001) sanoo, että vilppi on yksinkertaisimmillaan harjoitustöiden kopiointia, mutta hänen mukaan taitava vilpin harjoittaja hankkii verkon kautta oikeat tenttivastaukset tai kopioi itselleen internetistä opinnäytetyön.

Plagiointi tarkoittaa toisen tekemän työn esittämistä omana työnään. Määritelmä ”työ” kattaa kirjoitusten lisäksi myös ideat, ajatukset, keksinnöt ja muut vastaavat asiat (Plagiointi ja vilppi 2003). Plagiointi on opiskelumaailmassa rangaistava teko, se on kiellettyä koko opintojen ajan kaikissa opiskeluvaiheissa, kursseista ja harjoitustöistä pro gradu – tutkielmaan.

2.5 Toimenpiteitä kohdattaessa epäeettistä toimintaa

Oppilaitoksilla on olemassa ennalta sovitut toimenpiteet, joihin ryhdytään, mikäli epäeettistä, sääntöjä rikkovaa toimintaa havaitaan. Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksella toimitaan kuvan 1 mukaisella tavalla.

Kuva 1. Menettelytavat plagiointiepäilyksissä (Plagiointi 2006)

Sanktiot vilpistä vaihtelevat; lievimmillään rangaistus voi olla huomautus, ankarimmillaan taas rikkeen tehneen henkilön työ hylätään ja lisäksi jopa erotetaan oppilaitoksesta määräajaksi.

3. Taustatutkimuksia vilpistä

Tässä luvussa käsittelemme kahta tutkimusta, joista ensimmäisessä vertaillaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden etiikkaa ja jälkimmäisessä käsitellään suomalaista tutkimusetiikkaa.

3.1 Tutkimus yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden eettisistä käsityksistä

Puusniekka ja Eskola (2004) osallistuivat tutkimusprojektiin, jossa selvitettiin korkeakouluopiskelun sekä tieteellisen tutkimuksen etiikkaa. Tutkimusprojektin tarkoituksena oli selvittää ns. harmaan alueen laajuutta, eli alueen, jolla liikuttaessa ei voida olla yksimielisiä siitä, onko jokin teko oikein vai väärin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää missä hyväksyttävyyden raja opiskelussa ja tutkimuksen tekemisessä kulkee varsinkin opiskelijoiden mielestä.

Tutkimus toteutettiin kahdesta osiosta koostuvalla kyselylomakkeella, jonka ensimmäinen osio kartoitti opiskeluun liittyviä ja toinen osio tutkimuksen tekoon liittyviä eettisiä kysymyksiä. Artikkelissa keskityttiin kuitenkin ainoastaan opiskelijoiden näkemyksiin opiskelun etiikasta, johon myös me paneuduimme niiltä osin, kun tulokset ovat keskeisiä tämän kurssin kannalta. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli saada kokonaiskuva korkeakouluopiskelijoiden eettisyydestä sekä lisäksi myös vertailla yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoita keskenään.

Tutkimuksen toteutus ja aineisto

Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jonka tarkoitus oli selvittää erilaisten opiskelussa mahdollisesti käytettävien kyseenalaisten suoritustapojen hyväksyvyyttä ja yleisyyttä. Vastauksia haettiin seuraaviin kysymyksiin:

Miten hyväksyttävänä opiskelijat pitävät kutakin suoritustapaa?
Kuinka usein he ovat itse kutakin suoritustapaa käyttäneet?
Tietävätkö opiskelijat muiden korkeakoulunsa opiskelijoiden käyttäneen kutakin suoritustapaa?
Millaiset syyt oikeuttavat käyttämään näitä kyseenalaisia suoritustapoja?

Aineisto kerättiin informoituna kyselynä keväällä 2003 Kuopion yliopiston ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun opiskelijoista, kuudesta eri tiedekunnasta ja opintoalasta. Kysely täytettiin nimettömänä ja siihen vastasi yhteensä 609 opiskelijaa, vain muutama jätti vastaamatta. Vastanneista 49 % oli yliopiston ja 51 % ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kaikista vastaajista 67 % oli naisia ja 33 % miehiä, yliopisto-opiskelijoista 76 % oli naisia ja 24 % miehiä, ammattikorkeakouluopiskelijoista puolestaan 57 % oli naisia ja 43 % miehiä. Ammattikorkeakoulun opiskelijat jakautuivat melko tasaisesti kolmelle eri opintoalalle eli hallinnon ja kaupan alalle (n=98), sosiaali- ja terveysalalle (n=109) sekä tekniikan ja liikenteen alalle (n=104). Yliopistolaisista yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta oli 100 opiskelijaa, lääketieteellisestä 91 ja luonnon- ja ympäristötieteiden tiedekunnasta 73 opiskelijaa.

Tulokset

Tuloksissa opiskelun etiikkaa tarkastellaan oppilaitoksen, opiskelijoiden sukupuolen sekä iän perusteella. Keskitymme kuitenkin lähinnä tulosten yleiseen tarkasteluun ja erityisesti yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välisiin eroavaisuuksiin. Lisäksi poimimme tuloksista ainoastaan sellaiset, jotka liittyvät edes jollain tavalla e-oppimiseen ja sen etiikkaan.

Taulukko 1. Erilaisten suoritustapojen hyväksyttävyys ja yleisyys yliopistossa (N=295) ja ammattikorkeakoulussa (N=310) (Puusniekka ja Eskola 2004).

Kuten huomataan, ainoastaan taulukko 1:n ensimmäinen kohta koskee suoranaisesti e-oppimista. Halusimme kuitenkin nostaa myös kohdat 2.-6. esille, sillä mielestämme e-oppiminen tekee niistä helpompaa opiskelijoille ja sitä kautta saattaa lisätä ”lankeamisen” mahdollisuutta. Taulukko 1:n A-sarakkeisiin on valittu niiden opiskelijoiden osuus, jotka eivät täysin tuomitse kyseisiä suoritustapoja. Tämä ei tietenkään välttämättä kerro sitä, että ko. suoritustapaa suosisi, joten tulokset saattavat olla hieman vääristyneitä. Joka tapauksessa, ammattikorkeakouluopiskelijat näyttäisivät olevan melko selkeästi suvaitsevaisempia vilppiä kohtaan kuin yliopisto-opiskelijat ja lisäksi he ovat myös itse käyttäneet näitä keinoja yliopisto-opiskelijoita enemmän.

Viisiportainen arvosteluasteikko (ei lainkaan hyväksyttävää – täysin hyväksyttävää), taulukossa on kerrottu niiden prosenttiosuudet, jotka vastasivat jotain muuta kuin ”ei lainkaan hyväksyttävää”.

Taulukko 2. Millaiset syyt oikeuttavat käyttämään taulukossa 1 kerrottuja suoritustapoja (Puusniekka ja Eskola 2004).

Taulukosta 2 käy ilmi sama kuin taulukosta 1, eli se, että ammattikorkeakouluopiskelijat turvautuvat vilpillisiin suoritustapoihin yliopisto-opiskelijoita useammin. Mielenkiintoista on varsinkin se, että ammattikorkeakoululaiset pitävät kaikkia mainittuja syitä yleisemmin hyväksyttävinä. Lisäksi on syytä huomioida, että opintoviikkomäärältään kohtuuttomaksi koettujen kurssien suorittamisen oikeutus epämääräisillä keinoilla on kovin suosittua varsinkin amk-opiskeljoiden keskuudessa. Näyttäisi myös siltä, että opiskelijoiden ratkaisut ovat kohtalaisen yksilöllisiä, sillä c- ja k-kohtien perusteella ryhmäpaineen vaikutus näyttäisi melko vähäiseltä.

Tarkasteltaessa sukupuolten välisiä eroja taulukosta 2, huomataan, että miehet hyväksyvät kaikki syyt naisia yleisemmin. Mielenkiintoinen havainto on se, että yli puolet miehistä ei tuomitse kyseenalaisia keinoja mikäli omat tiedot ja taidot eivät ole riittävällä tasolla. Yllätyksenä tuskin tulee kuitenkaan se, että nuoret, varsinkin 1980-luvulla syntyneet opiskelijat hyväksyvät em. syyt huomattavasti vanhempia ikäluokkia yleisemmin. Taulukon 2 tulosten perusteella voitaisiin puhua jopa jonkinlaisesta sukupolvien välisestä kuilusta kyseenalaisten opiskelutapojen ollessa kyseessä.

Tutkimuksen tulokset nostaa esille kysymyksen siitä puhutaanko opiskelun ja etenkin e-oppimisen etiikasta tarpeeksi. Tulosten valossa näyttäisi nimittäin siltä, että nuorista kasvaa opiskelijasukupolvi, jonka käsitykset sallituista suoritustavoista ovat hieman vääristyneet. Erot tutkimukseen vastanneiden keskuudessa olivat huikeita: vanhimman ikäryhmän yliopistossa opiskelevista naisista 71 % ei ollut käyttänyt mitään mainituista vilpillisistä suoritustavoista kun nuorimpien ammattikorkeakoulussa opiskelevien poikien kohdalla vastaava luku oli 6 %!

3.2 Tutkimus suomalaisesta tutkimusetiikasta

Lötjönen (2003) on kartoittanut suomalaista tutkimusetiikkaa. Tutustuimme tähän tutkimukseen, jossa kartoitettiin tutkimusetiikan tilannetta Suomessa, saadaksemme tietoa tutkimusetiikasta Suomessa. Tämä tutkimus ei sinänsä liity e-oppimiseen, mutta halusimme kartoittaa myös tilannetta tästä näkökulmasta. Tutkimus koskettaa kaikkia tämän kurssin osallistujia, joten on mielenkiintoista tarkastella eettisyyden tilannetta myös tästä näkökulmasta.

Tutkimuksesta

Tutkimus tehtiin kyselynä, jonka Tutkimuseettinen neuvottelukunta lähetti tammikuussa 2003 kaikille Tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuoden 2002 tutkimuseettisiin ohjeisiin sitoutuneille yliopistoille, ammattikorkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja muille ohjeiden allekirjoittajatahoille. Kyselyssä kartoitettiin vuosina 1998-2002 käsiteltyjen hyvää tieteellistä käytäntöä koskeneiden loukkausepäilyjen määrää ja laatua, miten niitä käsiteltiin sekä miten tutkimusetiikkaa koulutettiin. Kyselyn kohteena oli kaikki tieteellinen tutkimus, alkaen opiskelijoiden opinnäytteistä. Tutkimus ei kartoittanut tenttivilppiä.

Kyselyssä eroteltiin hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjen määrää ja laatua koskevat tiedot neljään eri vaiheeseen; esitettyihin loukkausepäilyihin, esiselvitykseen johtaneisiin loukkausepäilyihin, tutkintaan johtaneisiin loukkausepäilyihin sekä todettuihin hyvän tieteellisen tavan loukkauksiin. Vastanneissa ammattikorkeakouluissa ja muissa ohjeet allekirjoittaneissa organisaatioissa ei ollut esitetty tai käsitelty yhtään epäilyä loukkauksista, joten tulokset koskevat yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.

Tutkimustuloksia

Loukkausepäilyjä oli neljän vuoden aikana yhteensä 68 kappaletta, joista yliopistoissa 60 ja tutkimuslaitoksissa 8. Näistä esiselvitykseen johti 51 epäilyä. Esiselvityksen tuloksena vain 20 epäilyä johti tutkimusvaiheeseen, joista tasan puolet todettiin hyvän tieteellisen käytännön loukkauksiksi. Lisäksi yksi tapaus todettiin loukkaukseksi ilman tutkimusvaihetta.

Suurin osa esitetyistä epäilyistä liittyi epäilyyn plagioinnista. Muita epäiltyjä vilpin muotoja olivat tutkimusidean, -suunnitelman tai tutkimushavainnon anastaminen, hakemusasiakirjojen tai ansioiden vääristely tai havaintojen keksiminen tai vääristely. Lisäksi esiintyi epäilyjä vilppiä lievemmästä piittaamattomuudesta hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta.

Plagiointi oli ylivoimaisesti suurin ongelma, sillä 11 todetusta tapauksesta kahdeksan oli plagiointia. Suuri osa esitetyistä epäilyistä ei johtanut esiselvitykseen tai tutkintaan. Kysely pyrki selvittämään syytä tähän havaintoon. Yleisimpinä syinä olivat ilmiannon perusteettomuus sekä kiistan osapuolien tekemä sovinto. Eräissä tapauksissa syinä olivat myös ilmiannon nimettömyys sekä se, että plagioitu tutkija ei itse ehdottanut toimenpiteitä tehtäväksi.

Tutkimuksessa selvitettiin myös, mitä rangaistuksia ja toimenpiteitä oli käytetty todettujen hyvän tieteellisen tavan loukkausten yhteydessä. Kuudessa tapauksessa toimenpiteenä oli huomautus, kolmessa tapauksessa opiskelijan opinnäytetyö oli jätetty hyväksymättä ja kahdessa tapauksessa opiskelija oli erotettu määräajaksi. Yhdessä tapauksessa opiskelija oli valmistunut ennen rikkeen huomaamista. Sanktioita on yksi enemmän kuin todettuja tapauksia, sillä yhdessä tapauksessa oli käytetty huomautusta sekä opinnäytetyön hyväksymättä jättämistä.

Muita havaintoja ja johtopäätöksiä

Tutkimuksessa kysyttiin myös sitä, miten tutkimuseettisiä ongelmia käsitellään eri organisaatioissa. Osa laitoksista ei vastannut kysymykseen, vastanneiden vastaukset taas vaihtelivat melko paljon. Tulos viittaisi siihen, että erilaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä käsitellään eri laitoksissa eri tavoin. Tutkimussuunnitelmien ennakkotarkastelu on usein erillisen etiikkatyöryhmän toimialuetta, kun taas loukkaukset käsitellään virkamiestyönä tai tapausta varten perustettavassa asiantuntijaryhmässä.

Selvityksen mukaan erillisiä etiikan kursseja järjestetään useissa oppilaitoksissa, mutta vastauksista ei käy ilmi, ovatko kurssit pakollisia. Lisäksi vastauksista ei ilmene kurssien sisältö. Ne voivat joko käsitellä hyvään tieteelliseen käytäntöön ohjaavaa opetusta tai kyseisen tieteenalan sisällöllisiä kysymyksiä.

Tutkimuksesta käy ilmi, että suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tapahtuu hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia, mutta tilanne ei ole vakava. Yliopistoissa tapahtuu enemmän loukkauksia kuin tutkimuslaitoksissa, joka selittyy yliopistojen suurella opiskelijamäärällä ja sillä, että tutkijaksi hakeutuvat ovat jo ennalta omaksuneet hyvän tieteellisen käytännön ja noudattavat sitä. Tutkimuksessa ei mainita, mihin määrään plagiointitapaukset tulisi suhteuttaa. Suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään vuosittain suuri määrä opinnäytetöitä ja muita tieteellisiä tutkimuksia, joten havaitut 68 epäiltyä loukkausta on erittäin pieni määrä.

Tutkimuksen perusteella voisimme suositella, että yliopistoissa korostettaisiin eettisiä periaatteita ja järjestettäisiin koulutusta etenkin harjoitus- ja opinnäytetöihin liittyen. Uskomme, että jos kunnollinen tiedonhankinta, lähdekritiikki ja lähdeviitteiden asianmukainen merkitseminen on opeteltu, kynnys plagiointiin ja vilppiin kasvaa huomattavasti.

3.3 Tutkimusten yhteenvetoa

Tutkimuksista voidaan havaita, että suomalaisissa korkeakouluissa noudatetaan eettisiä periaatteita hyvin. Ammattikorkeakouluissa tapahtuu enemmän rikkeitä, josta voidaan päätellä, että korkeakoulut ovat onnistuneet opettamaan opiskelijoille eettisesti kestäviä toimintatapoja. Pienetkin määrät rikkeitä ovat kuitenkin liikaa, joten oppilaitosten ei tule tuudittautua vallitsevaan nykyiseen hyvään tilanteeseen, vaan heidän tulee pysyä mukana ajan hermolla ja kehittää toimintatapojaan vilppitilanteiden suhteen.

4. E-oppiminen ja siihen liittyviä eettisiä haasteita

Kuten todettua, e-oppimiseen liittyy paljon eettisiä haasteita sekä opettajille että opiskelijoille. Tässä luvussa lähestymme aihetta ensin opettajan näkökulmasta, jonka jälkeen esittelemme yleisimpiä vilpin muotoja.

4.1 E-oppimisen haasteita opettajan näkökulmasta

E-oppiminen on kasvattanut huimasti suosiotaan varsinkin korkeakouluopinnoissa 2000-luvulla. Vuonna 2000 n. 47 % Yhdysvaltojen yliopistoista tarjosi etäopiskelua jossain muodossa ja vuonna 2004 tuon luvun arveltiin olevan jo lähes 90 % (Hamlin & Ryan 2002). Suomessakin Opetusministeriö on julkaissut kaksi valtakunnallista tietostrategiaa ja tietoyhteiskuntaohjelman tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton edistämiseksi koulutuksessa ja tutkimuksessa. Lisäksi ammatillisen koulutuksen verkko-opiskelun kehittämistä on haluttu painottaa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2003-2008. Suunnitelman mukaan jokaisella ammatillista perustutkintoa suorittavalla opiskelijalla tulee olla mahdollisuus suorittaa osa opinnoistaan tietoverkon välityksellä (Kullaslahti & Friman 2007).

E-opiskelun lisääntyminen ja tietoyhteiskuntakehitys tuovat luonnollisesti uusia haasteita myös opettajille. TVT:n käyttö opetuksessa edellyttää opettajalta uudenlaista osaamista ja monipuolista medioiden hallintaa. Esimerkiksi verkko-oppimisympäristön käyttöönotto muuttaa opettajan perinteisiä ja vakiintuneita työtapoja ja tuo siihen omanalaisiansa haasteita. E-oppiminen tuo mukanaan myös eettisiä haasteita opettajan työhön ja viime vuosina onkin korostettu opettajan roolia eettisesti näkemyksellisenä ja aktiivisena toimijana muuttuvissa ympäristöissä. Opettajien ammattijärjestö OAJ julkaisi opettajille ammattieettiset ohjeet vuona 1998 ja niitä uudistettiin vuonna 2000. Ohjeet ovat muiden ammattikuntien ohjeita laajemmat ja perusteellisemmat johtuen siitä, että opettajan ammatti on yhteiskunnallisesti hyvin vastuullista ja eettisesti vaativaa.

Opettajan ammattieettinen ohjeisto koostuu kahdesta osasta; eettisten periaatteiden taustalla olevista arvoista sekä eettisistä toimintaperiaatteista. Arvoja ovat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus. Eettiset periaatteet puolestaan koostuvat viidestä osa-alueesta, joita ovat opettaja ja oppilas, opettaja itse, opettaja ja kollegat, opettajan suhde työhönsä sekä opettajan suhde yhteiskuntaan. Kullaslahti ja Friman (2007) käyttivät näitä opettajien eettisiä periaatteita kyselytutkimuksessaan, jonka avulla tarkastelemme seuraavaksi verkko-opetuksen eettisiä haasteita.

Tutkimuksen opettaja-aineisto koottiin verkkokyselynä keväällä 2005 ja vastaajiksi haluttiin nimenomaan opettajia, joilla oli kokemusta verkko-opetuksesta. Kyselyyn vastasi yhteensä 15 opettajaa, jotka olivat iältään 29-57 –vuotiaita. Vastaajista oli naisia peräti 13 ja vastaajien verkko-opetuskokemus vaihteli 1-9 vuoden välillä. Opiskelija-aineisto kerättiin niin ikään verkossa kesällä 2005 ja siihen vastasi 42 opiskelijaa kahdeksasta eri koulutusohjelmasta. Vastanneista opiskelijoista noin 75 %:lla oli aikaisempia kokemuksia verkko-opiskelusta.

Tarkasteltaessa opettajan suhdetta opiskelijaan verkko-opiskelussa, nousi opettajien näkemyksissä esiin se, että opiskelijoita on vaikea huomioida yksilöinä, mikä tekee myös arvioimisesta vaikeampaa. Niinpä opettajat suosivatkin opintojaksojen alku- ja lopputapaamisia. Opettajat mainitsivat myös ryhmäytymisen vievän enemmän aikaa kuin lähiopetuksessa, mihin vaikuttaa osaltaan opiskelijoiden tunteiden havainnoinnin vaikeus. Sitoutumisella on tärkeä rooli e-oppimisessa, minkä vuoksi opettajat korostivatkin, että opintojakson pelisäännöistä pitää sopia yhdessä heti kurssin alussa. Sitoutuminen vaatii riittävän useita käyntejä verkko-opiskeluympäristössä ja viesteihin vastaamista sekä opettajan että opiskelijoiden tahoilta. Meitä erityisesti kiinnostavaa olivat rehellisyyteen liittyvät asiat. Opettajien mukaan opiskelijan tunteminen lisää luottamusta, eli epäillyt siitä, että joku toinen on tehnyt opiskelijan tehtävän, ovat suurempia silloin kun opiskelijaa ei näe tai tunne edes kunnolla. Opettajat näkivät vilppiä ehkäisevinä keinoina reaaliaikaisuuden ja oppimisprosessin sekä tehtävien huolellisen suunnittelun, jotta plagiointi olisi vaikeampaa.

Opiskelijoiden kuvaillessa hyvää verkko-opettajaa korostui opettajan ja opiskelijan välinen suhde muiden osa-alueiden jäädessä pienempään osaan. Opiskelijat edellyttivät hyvältä verkko-opettajalta mahdollisuutta tavata hänet halutessaan kasvokkain. Lisäksi pidettiin tärkeänä säännöllistä esillä oloa verkko-opetuksessa, eli oppimisympäristön tapahtumien seuraamista, viesteihin vastaamista ja keskustelun ylläpitämistä. Tässäkin yhteydessä esiin nousi sitoutumisen merkitys, eli opettaja ei saisi jättää opiskelijoita oman onnensa nojaan, vaan hänen tulisi muistaa tiedottaa, muistuttaa ja kannustaa opiskelijoita. Myös opettajan kykyä pitää yllä turvallisuudentunnetta pidettiin tärkeänä, mihin kuuluu siis luottamuksellisten tietojen, viestien sekä henkilökohtaisten tehtävien näkyminen vain asianomaisille henkilöille.

Opettajien itseään koskevissa maininnoissa mainittiin verkkotaitojen ylläpidon ja kehittämisen tärkeys. On kuitenkin huomattava, että ennen kaikkea pedagogisia taitoja pidettiin tärkeänä, eikä niinkään sitä, että hallitsee kaikki viimeisimmät tekniset hienoudet, eli tekniset perustaidot riittää. Opettajat korostivatkin tekemällä oppimista ja kollegoiden välistä osaamisen jakamista. Haasteina verkko-opetuksessa opettajat näkivät opetuksen suunnittelun työläyden ja materiaalin tuottamisen, mutta toisaalta he kiittelivät sitä, että töitä voi tehdä myös kotoa käsin.

Tarkastellessaan opettajan suhdetta kollegoihin, tutkijat huomasivat, että opettajat hyväksyvät verkko-opetuksen yhtenä opetusmuotona melko yleisesti. Ainoana ongelmana koettiin se, että tekninen kynnys voi olla joillekin liian suuri. Osallistuminen verkko-opetukseen perustuu kuitenkin opettajien vapaaehtoisuuteen eikä verkko-opettajia haluta nostaa muiden yläpuolelle. Kollegoille halutaankin tarjota tietoa pienin annoksin ja totutella heitä vähitellen verkko-opetuksen maailmaan.

Opettajan suhde omaan työhönsä jäsentyi oman työn kehittämiseen, oikeuksien kunnioittamiseen ja arviointiin. Työn kehittäminen riippuu opettajan työtehtävistä, mutta sen on oltava motivaatiolähtöistä. Oppimateriaaleilla ja lähteillä on tärkeä osuus opetuksessa, sillä niiden tulisi palvella kurssin tavoitteita ja ne myös vaikuttavat opiskelijoiden motivaatioon. Oikeuksien kunnioittamisella puolestaan tarkoitetaan käyttö- ja tekijänoikeuksien kunnioittamista, mikä on välttämätöntä, mutta myös verkko-opetusta haittaavaa. Arvioinnin osalta opettajat näkivät verkon helpottaneen etenkin omaa arviointia, sillä toiminta ja tulokset näkyvät samassa ympäristössä kaiken aikaa sekä opettajille että opiskelijoille. Mielipiteet opiskelija-arvioinnista olivat kuitenkin hieman kaksijakoisia. Toisaalta opiskelijoiden seuranta on verkossa helpompaa, mutta toisaalta se voi painottua liikaa lopputulokseen ja esimerkiksi opiskelijoiden itsensä esiin tuomisen merkitys korostuu.

Viimeisenä tarkasteltiin opettajan suhdetta yhteiskuntaan, jossa nousi esiin opettajien eriarvoisuus etenkin verkko-opetukseen osoitettujen voimavarojen suhteen. Myös verkko-opetuksen huomioimisessa opettajien työaikasuunnitelmissa nähtiin eroja jopa saman organisaation sisällä. Verkko-opetuksen toimintakulttuurissa todettiin niin ikään olevan parantamisen varaa, sillä kaivattiin suunnitelmallisuutta ja verkko-opetuksen parempaa huomioimista opettajien työnkuvissa. Voidaankin kysyä, että pitäisikö vaikkapa OAJ:n laatia kannanotto verkko-opetuksesta ja sen kehittämisestä, sillä onhan se tehnyt vastaavia esimerkiksi koulukiusaamisesta ja monikulttuurisuudesta?

4.2 E-oppimiseen liittyviä vilpin muotoja

4.2.1 Plagiointi

Pitkäsen (2001) mukaan internetin käyttäminen on alentanut kynnystä tutkielmien plagiointiin sekä opintosuorituksissa lunttaamiseen. Ylioppilaslehdessä vuonna 2001 ilmestyneessä artikkelissa hän kertoo, kuinka vilppi vaihtelee harjoitustöiden kopioinnista aina tenttivastausten ja opinnäytetöiden hakemisesta verkon kautta. Artikkelissa kerrotaan, että Helsingin yliopistossa vilppi ilmenee useimmiten epärehellisenä lähteiden käyttönä. Verkosta kopioituja lähteitä on vaikea tunnistaa, eivätkä opettajat ole aina selvillä verkon mukanaan tuomista kopiointimahdollisuuksista.

Viime aikoina laajaa julkisuutta sai tapaus, jossa Helsingin Yliopisto erotti opiskelijan määräajaksi pro gradu -tutkielman kopioinnin vuoksi. Opiskelija oli kopioinut työn kokonaan internetistä ja työtä tarkastava opettaja havaitsi vilpin. Helsingin Yliopiston hallintojohtaja Kari Suokon mukaan näin räikeätä tapausta ei ennen ole ollut, vaikka 1990-luvulla on ollut kopiointi- ja erottamistapauksia (Helsingin Sanomat 2007).

Lievempiä esimerkkejä verkon avulla tapahtuvista vilppitapauksista ovat tapaukset, joissa internetistä kopioidaan tekstiä tai kuvia ja käytetään niitä osana omaa työtä, mutta ei viitata alkuperäiseen lähteeseen tai viittaukset ovat puutteellisia. Nämä tapaukset eivät rajoitu pelkästään opiskelijoihin, vaan myös kurssien luennoitsijat syyllistyvät materiaalin luvattomaan käyttöön opetustilanteessa.

Plagiointi voi siis olla sekä tahallista että tahatonta. Tampereen yliopiston plagiointityöryhmän raportissa (Surakka & al 2003) todetaan, että plagiointi on moniulotteinen ongelma, ja osaratkaisuna tarjotaan plagioinnin tunnistamista ja siihen puuttumista jo peruskoulusta lähtien. Olemme samaa mieltä työryhmän kanssa; väitämme, että internetin yleistyminen ja sen tarjoama helppous materiaalin etsimiseen on hämärtänyt opiskelijoiden käsitystä siitä, miten muiden tuottamaa materiaalia saa ja voi käyttää.

Korostamme tiedonhaun ja lähdekritiikin merkitystä jo nuoresta iästä lähtien. Jos opiskelija on jo ”pienestä pitäen” opetellut asianmukaisen lähteiden käyttötavan, ei hän sorru kopiointiin niin helposti kuin opiskelijatoveri, joka ei kykene etsimään ja analysoimaan tietoa internetistä. Kun opiskelija osaa tutkia ja käyttää internetistä löytyvää tietoa, voi se jopa kannustaa häntä perehtymään aiheeseen entistä syvällisemmin, etsimään lisää taustatietoa ja pohtimaan asioita useista eri näkökulmista.

Tietojenkäsittelyn opiskelijoita kiinnostanee erityisesti ohjelmakoodeihin liittyvä plagiointi. Ohjelmistotuotannossa yhtenä keskeisenä periaatteessa on ohjelmakoodin ”kierrätettävyys”, ts. samaa koodia voidaan käyttää useissa eri ohjelman kohdissa ja sitä voidaan pienellä vaivalla muokata sopimaan toisiin ohjelmistoihin. Missä siis menee plagioinnin raja? Pitääkö pyörä keksiä aina uudelleen?

Tampereen yliopiston plagiointityöryhmän raportin (Surakka & al 2003) mukaan tietojenkäsittelytieteet muodostavat erityisen hankalan ongelmakentän plagioinnin suhteen, sillä ohjelman koodin tai osan siitä kopioiminen on niin helppoa. Joskus kurssisuoritukseen peräti kuuluu ohjelmakoodin hakeminen internetistä ja sen hyödyntäminen osana omassa työssä.

Raportin mukaan, mikäli valmista aineistoa on hyödynnetty, sen pitää näkyä dokumentoinnissa. Esimerkkeinä mainitaan mm. tilanteita, joissa on käytetty aiemmalla kurssilla käytettyä koodia tai tehty yhteistyötä kurssitoverin kanssa. Erityisesti kannattaa huomata se, että vaikka ohjelmistoa tehdessä käyttäisi itse aiemmin luotua koodia, tulee siitä mainita ohjelmiston dokumentoinnissa. Samoin yhteistyö on usein sallittua, mutta tämäkin tulee kertoa dokumentissa.

Olemme sitä mieltä, että ohjelmistotuotannossa on usein häilyviä rajoja. Esimerkkinä voidaan mainita jonkin tietyn algoritmin käyttäminen, joka on usein pakollista halutun ratkaisun saavuttamiseksi. Mikäli algoritmin osaa kirjoittaa suoraan ilman esimerkkejä, ei sitä tarvinne kertoa, sillä kyseessä on ns. vakioratkaisu. Mikäli on pientäkään epävarmuutta siitä, onko kyseessä lähdemateriaalin käyttö, kannattaa siitä silloin mainita. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin idea tai ratkaisumalli, jonka muistaa luennolta. Siitä on hyvä tehdä merkintä ohjelmiston dokumentointiin, esimerkiksi näin: ”Toteutin arvonnan soveltamalla luennoitsija X:n luennolla Y esittelemää satunnaislukuarvonnan ajatusta”.

4.2.2 Lunttaaminen

Lunttaaminen on varmasti yleisin vilpin ilmenemismuoto opiskelussa, sitä on aina esiintynyt ja tulee esiintymään niin kauan kuin siihen on mahdollisuus ja kiusauksia tarjolla. Lunttaaminen on siis sellaisen aineiston käyttämistä esimerkiksi kokeessa tai tentissä, joka sisältää vastauksia tai muuten auttaa suoriutumaan tehtävistä. Vastauksia voidaan kopioida esimerkiksi naapurilta, kirjasta tai internetistä. Useat kasvatusalalla työskentelevät näkevät, että verkko-opiskeluun siirtyminen lisää lunttaamista. Toisaalta opettajilla on myös paremmat mahdollisuudet puuttua lunttaamiseen, sillä nykyisin on tarjolla lukuisia sivustoja ja ohjelmistoja, joilla lunttaaminen voidaan havaita tai ehkäistä.

On olemassa keinoja, joilla opettajat voivat ainakin vaikeuttaa lunttaamista esimerkiksi sähköisissä tenteissä. Tentille voidaan asettaa aikaraja ja tentti voidaan vaatia suoritettavaksi valvotussa tilassa, vaikkapa kirjastossa. Aikarajoitus toimii hyvin etenkin lyhyitä vastauksia sisältävissä tenteissä kuten monivalinnoissa, jolloin opiskelijalle ei jää aikaa luntata vastauksia mistään. Sähköisen tentin suorittaminen valvonnan alaisena puolestaan vastaa normaalia luokkahuoneessa suoritettavaa tenttimistilannetta (Hamlin & Ryan 2002).

Nykyiset verkko-oppimisympäristöt tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia lunttaamisen poiskitkemiseksi. Pain ja Le Heron (2003) esittävät, että tentit voidaan suojata siten, että niihin pääsee käsiksi vain tiettynä aikana, tietyt opiskelijat, tietyiltä koneilta ja oikeilla salasanoilla. On myös mahdollista vaikuttaa kysymysten asetteluun ja järjestykseen, kokeiden kestoon sekä tulosten ja arvosanojen muotoiluun sekä niiden esittämisen ajoituksiin. Tärkein piirre on kuitenkin ehkä se, että voidaan ja kannattaa rajoittaa tentin suorittaminen yhteen kertaan kutakin opiskelijaa kohden. On myös oleellista rajata tentin suorittaminen vain tietyille koneille, jolloin estetään se, että opiskelijat voisivat suorittaa tentin kotonaan kenenkään valvomatta.

Lunttaamisen vähentämiseksi sähköinen tentti kannattaa järjestää valvotussa tilassa. Tenttikysymysten arvotulla järjestyksellä vähennetään mahdollisuutta luntata naapurilta ja voidaan myös käyttää erilaisia, mutta keskenään vertailtavia kokeita eri ajankohtina, jolloin aikaisemmin saman kokeen suorittaneiden vastausten saaminen ei hyödytä mitään. Opiskelijoiden tunnistaminen on oleellista, joten varmistus siitä kuka tekee minkäkin kokeen, on ensiarvoisen tärkeää. Varmistamisessa voidaan käyttää opiskelijoiden kirjautumistietoja, verrata opiskelijan tietoja järjestelmän opiskelijatietoihin sekä vielä tentin päätyttyä verrata uloskirjautumistietoja esimerkiksi opiskelijakortin tietoihin. Näillä toimenpiteillä voidaan estää ”sijaisten” käyttäminen koetilanteissa (Pain & Le Heron 2003).

4.2.3 Ohjelmistojen väärinkäyttäminen

Ohjelmistojen väärinkäyttäminen tarkoittaa tietokoneohjelmiston käyttämistä tavalla, joka rikkoo ohjelmiston käyttöönottamisen yhteydessä hyväksyttyjä ehtoja tai käyttämistä tavalla, joka rikkoo voimassa olevaa lakia. Suomen tekijänoikeuslaki antaa henkilölle, joka on laillisesti hankkinut ohjelmiston käyttöönsä, oikeuden ottaa ohjelmistosta varmuuskopion, mikäli se on tarpeen ohjelmiston käytön kannalta (Tekijänoikeuslaki: Tietokone… 1998). Lain rinnalla ohjelmiston käyttöä rajoittavat käyttöehdot, joita käyttäjä sitoutuu noudattamaan ottaessaan ohjelmiston käyttöön.

Käyttöehdot ovat usein lisenssi, joka oikeuttaa käyttämään ohjelmistoa. Lisenssi voi olla määräaikainen, kuten esimerkiksi virustorjuntaohjelmistojen lisenssi usein on, tai se voi olla voimassa määräämättömän ajan. Käyttöehdot ovat usein monimutkaisia ja vaikeasti luettavia, joten voidaan epäillä, että suuri osa ohjelmistojen käyttäjistä hyväksyy käyttöehdot lukematta niitä. Tätä oletusta tukee tutkimus ”Piracy, computer crime, and IS misuse at the university”, joka esitellään kappaleessa 5.2.

Piratismi on ollut viime vuosien aikana kestoaihe uutismediassa. Piratismi tarkoittaa tekijänoikeudella suojatun materiaalin levittämistä internetin kautta. Piratismitapauksia on puitu ja puidaan tuomioistuimissa tälläkin hetkellä. Osasyyllinen tiettyjen tapausten julkisuuteen lienee uusi tekijänoikeuslaki, ”Lex Karpela”, joka on vaikeaselkoinen ja hankalasti tulkittava kokonaisuus.

Oppilaitokset pyrkivät osaltaan vähentämään piratismia tarjoamalla opiskelijoiden käyttöön kursseilla ja opiskeluissa tarvittavat työkalut, jotka ovat opiskelijoiden vapaassa käytössä. Näin opiskelijoiden ei tarvitse hankkia itse ohjelmistoja, jotka ovat usein niin kalliita, ettei opiskelija pystyisi sellaista ostamaan. Vaihtoehtona ohjelmiston ostamiselle olisi siis usein sen laiton kopioiminen ja käyttäminen.

Oppilaitoksilla on hyvin vähän vaikutusvaltaa siihen, miten opiskelijat käyttävät ohjelmistoja oppilaitosten ulkopuolella. Mielestämme esimerkiksi Tampereen Yliopiston tarjoamat tietotekniikkapalvelut ovat tyydyttävällä tasolla, joten kukaan ei voi käyttää perusteluna ohjelman laittomaan käyttämiseen huonoa tietotekniikkapalvelujen saatavuutta.

5. Tutkimuksia

Edellä esittelimme joitain vilpin muotoja, mitä yleisimmin käytetään opiskelijoiden keskuudessa. Tässä luvussa esittelemme kahta tutkimusta, jotka käsittelevät nimenomaan vilpin ilmenemistä ja sen yleisyyttä yliopistoissa.

5.1 Tutkimus ”kopioi ja liitä” -plagioinnista maantieteen verkkokurssilla

Kamppailu verkossa tapahtuvaa plagiointia vastaan sekä sen paljastaminen on suuri huolenaihe varsinkin niille opettajille, jotka ovat tekemisissä verkko-opiskelun kanssa. Jocoyn ja DiBiasen (2006) tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ”kopioi ja liitä” -plagioinnin määrää aikuisopiskelijoiden maantieteen verkkokurssilla.

Aineisto

Tutkijat analysoivat 429 tehtävää, jotka olivat kurssin ”Geography 482: The Nature of Geographic Information” viideltä eri opintojaksolta heinäkuun 2003 ja kesäkuun 2004 väliseltä ajalta. Kurssin tarkoituksena on esitellä tieteenalaa sekä orientoida opiskelijoita verkko-opiskeluun ja kurssilla toteutetaan portfolio verkkosivun muodossa. Kurssilaisten ikä vaihteli 25:n ja 87:n ikävuoden välillä mediaanin ollessa 41. Opiskelijat olivat eri puolilta Yhdysvaltoja ja suurin osa (66 %) opiskelijoista oli miehiä.

Tutkimusmenetelmät

Tutkimuksessa tarkasteltiin plagioinnin kolmea eri puolta. Ensimmäisenä oli tarkoitus selvittä ”kopioi ja liitä” -plagioinnin todellista määrää tutkimusjoukossa. Toinen lähtökohta oli vertailla tutkijoiden taitoa paljastaa plagiointia manuaalisesti verrattuna ohjelmistoihin, jotka paljastavat plagioinnin automaattisesti. Kolmas päämäärä oli asettaa vastakkain sellaiset opiskelijat, jotka saivat olemattoman määrän ohjeistusta plagioinnista ja sellaiset, joille annettiin täsmälliset ohjeet plagioinnista.

Aineiston käsittelyssä kunkin tehtävän ”rehellisyys” arvioitiin käymällä se manuaalisesti läpi. Tarkastaja etsi plagioidulle työlle ominaisia piirteitä: epäjohdonmukaisia sitaattityylejä, sitaattien puuttumista, kömpelöä muotoilua, vanhainaikaista tai vaikeaa kielenkäyttöä sekä epäsäännöllisyyksiä sananvalinnoissa. Lisäksi tekstiä verrattiin lähteissä käytettyyn ja käytettiin Googlea mahdollisten kopioitujen lauseiden etsinnässä. Tutkijat käyttivät täsmällistä menetelmää tekstien lajittelussa plagioituihin ja hyväksyttäviin. Sen mukaan teksti tulkittiin plagioiduksi, jos

1) vähintään yksi lause oli kopioitu suoraan verkosta ilman lainausmerkkejä tai

2) jos se sisälsi kaksi tai useamman heikosti omin sanoin kerrottua lausetta, joista puuttui sitaatit.

Täytyy myös ottaa huomioon, että tutkijat keskittyivät vain sähköisessä muodossa oleviin lähteisiin.

Toisen mitattavan asian saavuttamiseksi tutkijat kävivät tehtävät läpi käyttäen verkkopohjaista plagioinnin tunnistusmenetelmää nimeltään Turnitin.com. Tekstien lajittelussa käytettiin samoja menetelmiä kuin edellä kuvatussa manuaalisessa tarkistuksessakin. Turnitin.com laskee kopioidun tekstin prosenttiosuuden, mutta tutkijat eivät käyttäneet suoraan sitä luokittelussaan vaan käyttivät sitä pohjana vertaillessaan tekstiä alkuperäislähteisiin. Turnitin.com kuitenkin nopeutti prosessia ja teki siitä systemaattisempaa verrattuna manuaaliseen tarkistukseen.

Vertaillessaan opiskelijoita tutkijat kehittivät kurssille muotoillut suuntaviivat, joiden mukaan viitataan asiallisesti lähteinä oleviin teksteihin ja kuviin. Noiden suuntaviivojen noudattamiseksi kurssilaisilta vaadittiin kuulustelun läpäiseminen, jotta he pääsisivät käsiksi tehtävien ohjeisiin. Annetut suuntaviivat ja kuulustelu muodostivat strategian, jonka tehokkuutta tutkijat arvioivat vertaamalla plagiointimääriä ennen ja jälkeen strategian toteuttamista.

Tulokset

Tulosten mukaan siis n.13 % opiskelijoista harjoitti plagiointia, mikä oli tutkijoiden mukaan aika odotetunlainen tulos. Automaattisen plagioinnin tunnistusohjelmiston käyttö paransi tutkijoiden mahdollisuuksia plagioinnin löytämisessä. Taulukossa 3 on yhteenveto siitä kuinka hyvin plagioinnin paljastaminen onnistui joko manuaalisesti tai automaattisesti.

Taulukko 3. Plagiointipaljastusmenetelmien vertailu (Jocoy ja DiBiase 2006).

Manuaaliset menetelmät mahdollistivat selkeiden plagiointitapausten paljastamisen, eli vaikkapa sellaisten, joissa oli kopioitu kokonainen tekstikappale sanasta sanaan. Automatisoitu Turnitin.com oli kuitenkin tarkempi menetelmä, sillä se kykeni paljastamaan tapaukset, joissa oli kopioitu ainoastaan yksi lause. Tutkimustulosten perusteella strategia, jossa opetettiin lähteiden käyttöä ja testattiin sitä kuulustelulla, ei merkittävästi vähentänyt plagiointia. Strategian toteuttamisen jälkeen plagiointi väheni 3,5 %, mutta sitä ei voida pitää tilastollisesti merkittävänä. Yksi mielenkiintoinen havainto kuitenkin tehtiin: viidestä plagioinnista kiinni jääneestä ja rangaistusta opiskelijasta yksikään ei uusinut rikkomustaan.

Turnitin.com:n käyttäminen paransi plagioinnin havaitsemista huomattavasti. Vaikka vastaavat plagiointitunnistusohjelmistot saattavat olla tehokkaita, liittyy niiden vakauteen ja luotettavuuteen myös riskejä. Tutkijat eivät kuitenkaan testanneet Turnitin.com:a, mutta he ovat sitä mieltä, että vastaavia ohjelmistoja voidaan käyttää epäilyttävien tekstien tutkimisen helpottamiseksi, varsinkin kun tarkastellaan ”kopioi ja liitä” -plagiointia.

5.2 Tutkimus tietotekniikan väärinkäytöstä yliopistoissa

Tutkimuksesta

Cronan ja kumppanit (2006) selvittivät tutkimuksessaan opiskelijoiden tietoisuutta sekä käyttäytymistä tietotekniikan piiriin kuuluvissa kysymyksissä. Tutkimus on tehty Yhdysvalloissa kyselytutkimuksena siten, että eri oppilaitoksien opiskelijoilta kysyttiin kysymyksiä tietotekniikan alueelta; ohjelmistojen ja datan käytöstä sekä tietotekniikan käyttösääntöjen tuntemisesta. Vastanneita oli 519 kolmesta Yhdysvaltain keskilännen yliopistosta.

Tutkimukseen vastanneista opiskelijoista 34 % myönsi tehneensä jonkinlaista ohjelmistojen väärinkäyttöä tai piratismia ja 22 % tunnusti väärinkäyttäneensä dataa jossain vaiheessa elämänsä aikana. Tutkimuksen tekijöiden mukaan ei ole uutinen, että opiskelijat ovat väärinkäyttäneet ohjelmistoja tai tietoja, mutta pitävät asiaa tärkeänä sillä nykyiset opiskelijat ovat tulevaisuuden ammattilaisia.

Tutkimuksen tekijöiden mukaan on väärinkäytösten syiden ja tekijöiden ymmärtäminen on tärkeässä osassa siinä, miten yliopistot ja organisaatiot voivat paremmin suojata tietojärjestelmänsä. Mielestämme syiden ymmärtäminen on myös tärkeää siinä suhteessa, että ymmärryksen avulla voimme pohtia, miten väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä jo ennalta ja edistää eettisesti oikeaa käyttäytymistä.

Tutkimuksessa ohjelmistojen väärinkäyttö kattaa ohjelmistojen kopioimisen ja tuhoamisen, kopioitujen ohjelmistojen käyttämisen ja ohjelmistojen levittämisen ilman asianmukaista lupaa. Datan väärinkäyttö taas tarkoittaa tutkimuksessa datan tutkimisen, muuttamisen tai kopioimisen tietojärjestelmässä ilman asianmukaista lupaa.

Tutkimustuloksia

Tarkasteltavana kokemus tietotekniikan parissa

Kuten etukäteen saattaa odottaa, opiskelijat, jotka ovat enemmän tekemisissä tietotekniikan kanssa, syyllistyvät myös enemmän väärinkäytöksiin. Myöhempien vuosien opiskelijat ja tietojenkäsittelyn opiskelijat tekevät enemmän väärinkäytöksiä kuin muut. Ensimmäisten vuosien opiskelijat taas syyllistyivät vähiten (18 %) väärinkäytöksiin, kun myöhempien vuosien opiskelijat olivat tehneet selvästi enemmän rikkeitä (37 %).

Mielestämme eroa voisi selittää se, että opintojen myöhemmissä vaiheissa tarvitaan enemmän tiettyjä ohjelmistoja, joita voi olla vaikea saada laillisesti, joten sääntöjä rikotaan ”pakon edessä”. Opintojen karttuessa saattaa myös tulla esiin asenteiden löystymistä, kun taas opintojen alkuvaiheessa pyritään noudattamaan sääntöjä ja ohjeita tarkasti.

Toinen seikka, joka tutkimuksessa nousee esiin, on se, että ne henkilöt, jotka ovat lukeneet ja tutustuneet tietoteknisiin käyttösääntöihin, syyllistyvät enemmän ohjelmistojen ja tiedon väärinkäyttöön. Tutkimuksen tekijät ehdottavat tämän seikan tarkempaa tutkimista uuden tutkimuksen avulla. Mielestämme tätä seikkaa voi selittää se, että sääntöjä lukemattomat henkilöt eivät välttämättä edes tiedä rikkoneensa sääntöjä. Henkilöt, jotka lukevat säännöt, voivat olla myös muutenkin aktiivisia tietotekniikan parissa ja käyttävät palveluja ja ohjelmistoja enemmän. Mitä enemmän niitä käytetään, sitä enemmän aukeaa mahdollisuuksia ja kiusauksia väärinkäytöksiin.

Eräs selitys voi myös olla se, että sääntöjä lukevat henkilöt syyllistyvät jopa tahallisesti niiden rikkomiseen. Ohjelmistojen käyttösäännöt ovat usein erittäin monimutkaiset ja vaikeat sisäistää, joten niitä vastaan voidaan ”kapinoida” ja rikkoa niitä tahallisesti, ikään kuin ”periaatteen vuoksi”.

Tarkasteltavana ikä ja sukupuoli

Kuten odotettua, tutkimuksen mukaan miehet syyllistyivät enemmän rikkomuksiin kuin naiset. Kaksi-kolmekymmenvuotiaat syyllistyivät myös enemmän rikkomuksiin kuin vanhemmat vastaajat. Miehistä 45 % ja naisista 24 % oli syyllistynyt ohjelmistojen väärinkäyttämiseen, 13 % miesvastaajista oli syyllistynyt väärinkäytöksiin yli 10 kertaa ja naisista vain 2 %. Vastaavat lukemat tietojen väärinkäytön suhteen olivat miehillä 69% ja naisilla 86 %, yli kymmenen väärinkäytöstä miehillä 6 % ja naisilla 1 %.

Lukemat muuttuvat huomattavasti, kun otetaan huomioon käyttöehtojen tuntemus. Niistä miehistä, jotka tunsivat käyttöehdot, 18 % oli tehnyt rikkomuksia yli 10 kertaa. Naisilla vastaava lukema oli 5 %. Tarjoamme vastaukseksi edelleen sitä, että käyttöehdoista tietämättömät henkilöt eivät välttämättä osaa vastata syyllistyneensä rikkomuksiin.

Vastaajien ikä näkyi vastauksissa siten, että vanhemmat vastaajat olivat syyllistyneet rikkeisiin hieman enemmän kuin nuoremmat. Kuitenkin kaikkein nuorimmat olivat tehneet rikkeitä kaikkein useimmin. Tätä seikkaa voisi mielestämme selittää se, että vanhimmilla vastaajilla on ollut eniten aikaa syyllistyä johonkin rikkeeseen, mutta nuori sukupolvi on osittain tottunut siihen, että verkkoa ja tietotekniikkaa voi käyttää ilmaiseksi. Pieni osa nuorista tekee paljon rikkomuksia. Tutkimuksen ikäosuuteen tulee kuitenkin suhtautua varauksella, sillä tutkimustilaisuutta oli valvomassa opiskelijoita, mikä saattaa vaikuttaa vastauksiin nuoremmilla vastaajilla.

Muita havaintoja ja johtopäätöksiä

Tutkimuksessa mainitaan toinen tutkimus vuodelta 2000 (Carnevale 2002), jonka mukaan 40 % opiskelijoista olisi syyllistynyt piratismiin. Kukaan näistä opiskelijoista ei ollut huolissaan mahdollisista rangaistuksista. Voimme siis havaita, että tilanteessa ei ollut minkäänlaista ennakkopelotetta kiinnijäämisestä. Cronanin tutkimuksessa havaittiin taas se, että vaikka kaikkien opiskelijoiden olisi pitänyt lukea tietokonepalvelujen käyttösäännöt, ainoastaan 24 % vastaajista oli näin tehnyt.

Tutkimuksen tekijät nostavat jälleen esiin sen seikan, että ne, jotka lukivat säännöt, tekivät myös enemmän rikkeitä. He tarjoavat mahdollisiksi vastauksiksi sitä, että rikkeitä tekevät ovat myös enemmän kiinnostuneita säännöistä sekä sitä, että tekijät pitäisivät sääntöjä eräänlaisena haasteena. Tekijät tarjoavat lisätutkimusta asian selvittämiseksi. Asiaa voisi hyvinkin tutkia lisää, sillä etenkin tekijöiden ensimmäinen vastaus on melkoinen kehäpäätelmä; sääntöjä tuntevat tekevät enemmän rikkeitä, siispä rikkeitä tekevät ovat kiinnostuneempia säännöistä. Me emme usko, että sääntöjen tuntemisella sinänsä on suurempaa tekemistä niiden rikkomisen kanssa.

Joka tapauksessa on selvää, että käyttöehtojen lukeminen ei vaikuta rikkeitä vähentävästi. Tutkimuksen tekijöiden mukaan kenties ehtojen toistuva lukeminen voisi vaikuttaa rikkomuksia vähentävästi, mutta asiaa tulee tutkia lisää. Tulokset osoittavat myös sen, että valtaosa opiskelijoista ei tutustu ohjelmistojen ja tietoteknisten palvelujen käyttöehtoihin.

6. Eettisyyden edistäminen e-oppimisessa

Vilppiä voidaan ennaltaehkäistä ja eettistä toimintaa voidaan edistää useilla erilaisilla tavoilla, joiden toimivuudesta voidaan olla montaa eri mieltä. Seuraavaksi pohdimme joitain keinoja opiskelijoiden eettisyyden parantamiseksi lähinnä opetuksen kannalta. Vilppiä voidaan ehkäistä ja tunnistaa myös teknisten apuvälineiden avulla, joista tässä yhteydessä esittelemme yhden kotimaisen ja yhden ulkomaisen sovelluksen.

6.1 Vilpin ennaltaehkäisyä ja eettisyyden edistämistä

Plagiointi lienee suurin eettinen ongelma verkko-oppimisessa. Osa plagiointitapauksista on tahallisia rikkomuksia, mutta osa tapauksista on enemmän tai vähemmän vahinkotapauksia. Opiskelija saattaa käyttää lähdettä periaatteessa asianmukaisesti, mutta ei osaa tehdä tästä minkäänlaista lähdemerkintää. Lähdemerkinnät voidaan myös tehdä epäselvästi, jolloin syntyy epätietoisuutta siitä, mikä on kirjoittajan omaa tuotantoa ja mikä lainattua lähdemateriaalia.

Suuri osa e-oppimisen yhteydessä tapahtuvasta vilpistä on plagiointitapauksia. Tästä voimme päätellä, että suuri osa näistä vilppitapauksista on ennalta ehkäistävissä opettamalla opiskelijoille hyvissä ajoin oikeaoppinen tapa merkitä lähdeviitteet. Lähdekritiikin opettaminen on myös tärkeää, sillä sen avulla saadaan opiskelijat etsimään ja pohtimaan aineistoa ja sitä, voiko aineistoa käyttää hyväksi. Opiskelija, joka osaa tiedonhankinnan perustaidot, on motivoitunut etsimään ja käyttämään materiaalia hyväkseen.

Lähdemerkintöjen osaaminen poistaa vahinkotapauksia plagiointitapausten joukosta. Hyvät tiedonhankinnan perustaidot vähentävät tahallisia plagiointitapauksia, sillä opiskelijalle ei tule niin helposti kiusausta vilppiin, koska hän osaa asianmukaiset toimintatavat tehtävän ratkaisemiseksi eettisesti kestävin keinoin. Norman (2002) kirjoittaa artikkelissaan ”In Defense of Cheating”, että tavallisessa ympäristössä kannustetaan hakemaan tietoa muualta, kopioimaan ja hyödyntämään sitä, mutta opiskeluympäristössä samanlaista toimintaa kutsutaan huijaamiseksi. Hän on sitä mieltä, että perussyy huijaamiseen löytyy olemassa olevista käytännöistä. Mikäli käytäntöjä muutetaan, huijaaminen katoaa luonnollisena seurauksena.

Tietotekniikan väärinkäyttöä tutkineen tutkimuksen mukaan tietoteknisten palvelujen käyttösääntöjen lukeminen ei vaikuta rikkeitä vähentävästi. Tämän tiedon valossa tulisikin pohtia, onko riittävää ainoastaan vaatia opiskelija hyväksymään säännöt. On mahdollista, että suuri osa opiskelijoista kuittaa säännöt luetuiksi, vaikka hän ei niitä olisikaan lukenut. Yksi ratkaisumahdollisuus olisi lisätä valistusta; korostaa, että käyttösäännöt todella ovat sitovat ja niitä on syytä noudattaa.

Normanin (2002) mukaan vilpin ennaltaehkäisemisessä pitäisi lähteä Opetussuunnitelma-tasolta alkaen. Opiskelussa tulisi painottaa ymmärtämistä ja sitä kuinka oikeat vastaukset löydetään, eikä opetella pelkästään vastauksia. Lisäksi hän haluaa painottaa yhteistoiminnallista oppimista, tehokasta internetin käytön opettelua ja ennen kaikkea medialukutaitoa, eli merkityksellisen tiedon erottamista merkityksettömästä.

Norman arvostelee voimakkaasti myös nykyistä opiskelijoiden arviointijärjestelmää. Opiskelijat ikään kuin rankataan paremmuusjärjestykseen arvosanojen perusteella, mutta mitä arvosanat oikeastaan kertovat opiskelijoista? Olisi kenties mielekkäämpää antaa hieman täsmällisempiä arviointeja opiskelijoista ja heidän taidoistaan, sillä ei heitä tarvitse asettaa paremmuusjärjestykseen, eiköhän kaikkia tulla tarvitsemaan jollain yhteiskunnan alalla. Olemme myös sitä mieltä, että nykyinen kilpailuasetelma ja pelkkien arvosanojen tavoitteleminen ovat omiaan lisäämään opiskelijoiden houkutuksia vilpillisiin keinoihin.

Vilpin ennaltaehkäisyn on siis mielestämme lähdettävä koulujärjestelmästä ja opiskelijoista itsestään. Aina on varmasti niitä oppilaita, jotka syyllistyvät vilppiin tavalla tai toisella, mutta tarpeeksi aikaisin aloitetulla koulutuksella lähteiden käyttöön ja oikeanlaiseen kirjoittamiseen voidaan varmasti tehdä paljon hyvää. Lisäksi koulutusjärjestelmää ja opetusta muuttamalla yhteistoiminnallisen oppimisen, kriittisemmän ajattelun sekä oppimisen eikä opettelun suuntaan, voitaisiin mielestämme parantaa opiskelijoiden motivaatiota ja sitä kautta vähentää myös vilppiä. On olemassa myös teknisiä menetelmiä joilla vilppiä voidaan tunnistaa, mutta niiden hyödyistä päästään nauttimaan vasta siinä vaiheessa kun vilppi on jo tapahtunut. On tietenkin hyvä jos vilpintekijät saadaan kiinni, mutta tärkeämpää olisi kuitenkin se, että vilppiä ei pääsisi edes tapahtumaan. Seuraavaksi tutustumme kuitenkin kahteen vilpintunnistusohjelmistoon.

6.2 Teknisiä apuvälineitä

6.2.1 Turnitin.com

Turnitin.com on internet-pohjainen kaupallinen plagioinnin paljastuspalvelu, jonka on kehittänyt iParadigms-yhtiö. Se toimii siten, että palvelun ostaneet käyttäjät, yleensä korkeakoulut, voivat lähettää tekstejä Turnitin-sivustolle tarkastettavaksi plagioinnin varalta (Turnitin 2007).

Turnitin.com vertailee tutkittavaa tekstiä sen omassa tietokannassa oleviin teksteihin ja tuottaa sen pohjalta raportin. Palvelun oma tietokanta koostuu verkossa sillä hetkellä olevista ja aikaisemmin olleista materiaaleista, miljoonista aikaisemmin sivustolle lähetetyistä teksteistä sekä miljoonista kaupallisista kirjallisista julkaisuista, kuten lehtiartikkeleista ja kirjoista. Vertailun jälkeen palvelu tuottaa yksityiskohtaisen raportin, josta ilmenee kaikki oleellinen tieto mahdolliseen plagiointiin liittyen. Raportista löytyy mm. seuraavat asiat:

- dokumentit, joista löytyy vastaavaa tekstiä kuin lähetetystä dokumentista ja mahdolliset linkit niihin

- kuinka suuri osa tarkastettavasta dokumentista on kopioitu ko. lähteestä

- yleinen arvio tarkastettavana olleen dokumentin omaperäisyydestä.

(Surakka & al 2003)

Seuraava kuva havainnollistaa Turnitin.com:n vertailuraporttia.

Kuva 2. Malli Turnitin-palvelun loppuraportista (Turnitin 2007).

Palvelu on toiminnaltaan ilmeisesti melko luotettava, vaikka ongelmia on ilmennyt ilmeisesti ainakin ääkkösten kanssa suomenkielisissä teksteissä (Surakka & al 2003). Lisäksi ainakin Yhdysvalloissa palvelua on kritisoitu kovasti yksityisyyden loukkaamisesta, sillä se käyttää luvatta opiskelijoiden töitä tietokannassaan ja hyötyy siitä maksamatta töiden tekijöille minkäänlaista korvausta.

6.2.2 Nalkki -plagiaatintunnistin

Nalkki-plagiaatintunnistin on Tampereen Teknillisessä Yliopistossa kehitetty ohjelma, joka vertaa opiskelijan tuottamaa tekstiä vertailuteksteihin ja pyrkii tunnistamaan plagioitua tekstiä. Nalkki on vielä kehitysvaiheessa ja siitä julkaistaan asennuspaketti alkuvuodesta 2008.

Nalkki-järjestelmää alettiin kehittää harjoitustöiden valtavan määrän vuoksi. Kaikkien töiden käsin tarkastaminen olisi mahdotonta, sillä opiskelijoiden töitä on niin paljon. Tutkija Petri Sirkkala sanoo, että Nalkin yksi tarkoitus on myös ehkäistä ennalta plagiointia ohjelman pelotevaikutuksen avulla. Tietotekniikan laitoksella paljastui selviä plagiointitapauksia viisi kappaletta lähes 400 harjoitustyön joukosta (Helsingin Sanomat 2007: Kopioinnin...).

Nalkin käyttäminen vaatii TTY:n intranet-tunnukset. Käyttäjä luo järjestelmässä kansion, jonne hän syöttää tarkistettavaksi halutut tiedostot. Nalkki tukee tällä hetkellä .txt, .doc sekä .pdf-tiedostoja. Tiedostot voidaan myös syöttää zip-pakettina, jonka Nalkki purkaa automaattisesti. Kun kansioon on syötetty vähintään kaksi työtä, voidaan töiden vertaileminen aloittaa.

Ohjelma vertailee tekstejä keskenään ja ilmoittaa mahdollisista plagiointitapauksista värikoodauksen avulla. Nalkki käyttää tekstien vertailemiseen 2450 vertailua ja luo raportin, josta voi valita samankaltaisia töitä jatkotarkasteluun. Ohjelma näyttää toisiaan muistuttavat tiedot vierekkäisillä palstoilla ja korostaa vastaavat osat värikoodauksen avulla (Nalkki-plagiaatintunnistin 2007).

7. Verkkokeskustelun yhteenveto

Verkkokeskustelussa pohdittiin sitä, miten vilppiä voitaisiin torjua jo etukäteen. Eräs keino ennaltaehkäistä vilppiä, mikä nousi esiin keskustelussa, oli se, että huijaamisesta annettavista rangaistuksista tulisi tiedottaa selkeästi ja kuuluvasti. Tieto rangaistuksesta toimisi ennakkopelotteena vähentäen vilppitapauksia.

Toinen seikka, josta keskusteltiin ahkerasti, oli lähteiden oikeaoppinen ja asianmukainen käyttö. Lähdekritiikin merkitystä korostettiin, sillä verkon kautta on nykyään saatavilla valtava määrä tietoa käden käänteessä. On tärkeää, että opiskelija osaa etsiä ja suodattaa kaiken tiedon joukosta oleellista ja oikeellista tietoa.

Verkkolähteet olivat myös aiheena; niiden hankaluutena on se, että lähteet saattavat muuttua jopa useita kertoja päivässä (esim. Wikipedia). Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että Wikipediaa voi käyttää asioiden taustoittamiseen, mutta eksaktiksi lähteeksi siitä ei ole, sillä kuka tahansa voi muokata Wikipedian artikkeleita. Lähdekritiikin merkitys korostuu verkkolähteiden käytössä.

Tieteellisen tekstin kirjoittamisessa on tärkeää se, että lähde- ja muut merkinnät ovat oikein. Keskustelun perusteella olemme sitä mieltä, että merkintätavat saavat vaihdella, mutta on tärkeää merkitä kaikki merkinnät johdonmukaisesti samalla tavalla. Lukija kyllä huomaa nopeasti, millä tavalla esim. lähteet on merkitty, tärkeintä on toimia täsmällisesti ja johdonmukaisesti.

8. Johtopäätöksiä ja ajatuksia

Tutkimustuloksia tarkastellessa tulemme siihen johtopäätökseen, että vaikka vilppiä tapahtuu, ei tilanne kuitenkaan ole huolestuttava. Etenkin suomalaisella tutkimuskentällä tapahtuu varsin vähän vilppiä. Näyttää siltä, että tutkijat ovat omaksuneet eettiset periaatteet hyvin ja noudattavat niitä työssään. Olemme sitä mieltä, että opettamalla oikeita toimintatapoja etenkin lähdemateriaalin hankinnassa ja sen hyödyntämisessä voidaan ennalta ehkäistä suuri osa plagiointitapauksista.

Korkeakouluissa opetetaan varsin hyvin eettisiä periaatteita, sillä tutkijat tekevät vain vähän vilppiä. Mikäli hyviä eettisiä käytäntöjä opetettaisiin enemmän jo peruskoulusta lähtien, esiintyisi vilppiä korkeakouluissakin vähemmän ja vilpin määrä vähenisi luonnollisella tavalla.

Tietoteknisien palvelujen yhteydessä usein hyväksytään käyttöehdot. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että ehtojen hyväksyminen ei vaikuta vilppiä ennaltaehkäisevästi. Ehdotamme ratkaisuksi tiedotuksen ja valistuksen lisäämistä; käyttöehdoista on tullut nykyisin ”välttämätön paha”, joka vain kuitataan sen kummemmin sisältöön tutustumatta. Lisäksi esimerkiksi verkkokurssien yhteydessä voitaisiin ottaa käyttöön ”verkkokurssin käyttösäännöt”, joissa opiskelija sitoutuu toimimaan eettisesti kestävien periaatteiden mukaisesti. Tämä toimenpide voisi toimia, sillä säännöt eivät olisi opiskelijalta kasvottoman ohjelmistoyhtiön suuntaan sitovia vaan suoraan kurssin vetäjälle ja muille kurssilaisille osoitetut.

Koska vilppiä kuitenkin tulee aina esiintymään jonkin verran, täytyy vilppiä pyrkiä myös havaitsemaan. Automaattiset apuvälineet näyttävät toimivan kohtuullisesti, joten niiden avulla voidaan vähentää vilpin määrää. Rangaistuksia täytyy käyttää vilppitapauksissa, mutta emme usko, että rangaistusten koventamisella olisi merkittävää vaikutusta. Pelkkä kiinnijääminen ja siitä seuraava rangaistus, oli se sitten lievä tai kova, tuntuisi toimivan. Näyttäisi myös siltä, että vilpin tekijät eivät uusi tekojaan. Rangaistuksia tehokkaampana keinona pidämme kuitenkin oikeiden eettisten tapojen opettamista opiskelijoille mahdollisimman aikaisin.

9. Lähdeluettelo

Cronan, T.P., Foltz, C,B., Jones, T.W., (2006). Piracy, computer crime, and IS misuse at the University. Communcations of the ACM, 49, 6, June 2006, 85-90.

Jocoy, C.L., DiBiase, D. (2006). Plagiarism by Adult Learners Online: A case study in detection and remediation. The International Review of Research in Open and Distance Learning . Vol 7, No 1 (http://www.irrodl.org/index.php/irrodl/article/view/242/495)

Kullaslahti, J., Friman, M. (2007). Verkko-opetuksen eettisiä haasteita ammattikorkeakoulussa. Teoksessa Saarinen, J., Vainio, L., Varis, T. (toim.), Verkossa opitaan - tuloksia Digital Learning Lab -tutkimushankkeessa. Hämeen Ammattikorkeakoulu, 17-36.

Lötjönen, S. (2003) Tutkimusetiikan tilanne Suomessa. Korkeakoulutieto-lehti 2/2003, 38-42. (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/lehdet/Korkeakoulutieto/kktieto2_03.pdf)

Pain, D., Le Heron, J. (2003). WebCT and Online Assessment: The best thing since SOAP? Journal of Educational Technology & Society, 6,2, 62-71. (http://ifets.massey.ac.nz/periodical/6-2/7.html)

Verkkolähteet:

Carnevale, D. (2002), Software Piracy Seems Rampant Among Students in Survey at 2 Universities (http://chronicle.com/free/2002/03/2002030401t.htm)

Hamlin, L.S., Ryan, W.T. (2002). Probing for Plagiarism in the Virtual Classroom. Campus Technology (http://www.campus-technology.com/article.asp?id=7627&p=1)

Nalkki-plagiaatintunnistin. (2007) Tampereen Teknillinen Yliopisto. [viitattu 26.11.2007] (http://nalkki.cs.tut.fi/cgi-bin/etusivu.py)

Norman, D. (2002) In Defense of Cheating [viitattu 20.11.2007] (http://www.jnd.org/dn.mss/in_defense_of_c.html)

Lähde esiin: Tekijänoikeus [viitattu 23.11.2007] (http://www.edu.fi/virtuaalikoulu/lahdeesiin/3_1.html)

Helsingin Sanomat (7.6.2007): Helsingin yliopisto erotti opiskelijan nettigradun takia

[viitattu 21.11.2007] (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Helsingin+yliopisto+erotti+gradun+kopioineen+opiskelijan/1135227838235?ref=rss)

Helsingin sanomat (28.10.2007): Kopioinnin paljastin narauttaa yliopiston tekstivarkaat [viitattu 26.11.2007] http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kopioinnin+paljastin+narauttaa+yliopiston+tekstivarkaat/1135231387180?ref=rss

Pitkänen, Anna-Kaisa, Vilppi yleistynyt korkeakouluissa, Ylioppilaslehti 09/2001 (http://www.ylioppilaslehti.fi/2001/05/11/vilppi-yleistynyt-korkeakouluissa)

Plagiointi, Tampereen Yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos (2006) [viitattu 21.11.2007] (http://www.cs.uta.fi/opiskelu/plagiointi.php)

Plagiointi ja vilppi (2003), Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta [viitattu 20.11.2007] (http://www.valt.helsinki.fi/blogs/opas/plagiointi.htm)

Puusniekka, A. & Eskola, J. (2004) Muuttuva korkeakouluopiskelun moraali ja sen seuraukset, 200-212 (http://joypub.joensuu.fi/publications/other_publications/kasvtied_paivat/kasvtied.pdf)

Suomen eOppimiskeskus ry, E-Oppiminen (2007) [viitattu 24.11.2007] (http://www.eoppimiskeskus.fi/eaapinen/index.php/E-Oppiminen)

Surakka & al (2003), Plagiointi opintosuorituksissa: Plagiointityöryhmän alustava raportti (http://www.cs.uta.fi/~em/opetus/plagiointi.rtf)

Tekijänoikeuslaki: Sitaatti (1995) [viitattu 23.11.2007] (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404)

Tekijänoikeuslaki: Tietokoneohjelmia ja tietokantoja koskevia erityissäännöksiä (1998) [viitattu 23.11.2007] (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404)

Turnitin: Plagiarism Prevention (2007)[viitattu 26.11.2007] (http://www.turnitin.com/static/plagiarism.html)

Wikipedia, Moraali (2007) [viitattu 24.11.2007] (http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraali)