Dialogisuus Autenttisuus DIANA-malli Esimerkkejä Verkkokeskustelu Lopuksi Lähteet

Dialoginen tiedustelu

Ylös
Dialogi ja ajattelu
Dialoginen tiedustelu
Dialoginen oppimisalusta
Opettajan ja oppijan tehtävät
Hyvän dialogin tunnuspiirteitä

 

Kysymyksiä ja keinoja
Ajatuskysymykset.gif
tiedustelukohteet.gif
Oppimisen avustamisen 12 muotoa

 

Avoimet kysymykset 

Dialogisessa tiedustelussa vaaditaan vastaanottamisen herkkyyttä toisen lausumille. Aloitteen tekemiseen ja keskustelun jatkamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota - pitää pysähtyä huolellisesti toisen kerrontaan, ja etsiä sieltä tärkeitä, kuumia avainsanoja, jotka kuvaavat toisen ajatuksenjuoksun kriittisiä kohtia. 

Avoimissa kysymyksissä tulisi käyttää samoja sanoja ja käsitteitä kuin kertoja käytti. Ennakkokäsityksistä vapaiden, puhtaiden tiedustelevien kysymysten löytäminen vaatii tietoista ponnistelua. (Aarnio - Enqvist 2001a)

Ajatuksenkulkua avaavia kysymyksiä 
                 (Aarnio-Enqvist 2001a, 59:n mukaan)
 
Tiedustelukohteita dialogissa
        (Aarnio-Enqvist 2001a, 60:n mukaan)

Bonk  & Kingin 1998 esittämässä luettelossa  Oppimisen avustamisen 12 muotoa tarjotaan strategista lähestymistapaa verkkokeskustelun ohjaukseen. Näiden kysymysten mallien mukaan opettajat/ohjaajat voivat lisätä tietoisuuttaan omasta vuorovaikutuksellista repertuaaristaan ja laajentaa sitä. Lista osoittaa, että suora opetus ja kysely eivät ole ainoita mahdollisia siirtoja, vaan vaihtoehtoja on lukuisia.

Kuuntele, kunnioita, odota

Kuuntelemisen taidon kehittäminen edellyttää ensin omien ajatusten tiedostamista. Muistikuvat puhujasta tai jostakin hänen käyttämästään ilmaisusta saattavat herättää tunteita ja mielikuvia, joita puhuja ei ole lainkaan tarkoittanut. 

Tosiasioissa pitäytyminen estää liian äkkinäisten johtopäätösten teon ennakkokäsitysten perusteella. Aiempien kokemusten mukaan teemme usein huomaamattamme nopeita päätelmiä, minkä tiedostaminen auttaa paremmin ymmärtämään perustelemattomia väitteitä, itsestään selviksi koettuja tulkintoja ja yllättäviäkin reaktioita. 

Keskustelussa pitäisi pystyä kunnioittamaan toisia osallistujia, vaikka kaikkia heidän mielipiteitään ei hyväksyisikään.  Johdonmukaisesti sietämällä jännitystä, tukemalla kyseenalaistajia ja säilyttämällä oma tasapaino voi tututkin asiat nähdä outoina, uusina mahdollisuuksina. 

Oman mielipiteen muodostamista ja esiintuontia kannattaa usein lykätä. Oman tietämättömyytensä tiedostaminen johtaa perustelujen tarkempaan pohdintaan, ja antaa dialogissa mahdollisuuden myös muille päästä ajatteluusi kiinni. Oman tietoisuuden paljastaminen toisille ulkoistamalla ajattelua (eli kertomalla siitä muille) voi kaivaa esiin kysymyksiä ja uusia mahdollisuuksia. (Isaacs 2001, 106- 166)

Kysymyksiä ja keinoja (Isaacs 2001)

 

Opettajalle avoimien kysymysten tekeminen voi olla hyvinkin vaikeaa - pitää uskaltaa kysyä sellaista mihin ei itsekään heti vastausta tiedä. Myös opiskelijoiden avoimien kysymysten sietäminen vaatii opettajalta itsekuria: jokaiseen opiskelijan kysymykseen ei tarvitse tai oikeastaan saakaan heti vastata (vaikka asian osaisi opettajana selvittää) - aitoa oppimista tapahtuu vain silloin, jos opiskelija itse keksii lähtökohdan, josta muut oppijat voivat jatkaa. 

Vertaisoppijoilta saatavat vastaukset ovat useinkin helpommin omaksuttavia ja hyväksyttäviä. Opiskelijoidenkin pitää päästä sisään jollakin tasolla dialogiseen tiedusteluun - vaikka minusta näyttää siltä, että ainakin joissakin opiskelijaryhmissä periaatteet toimivat ilman tietoista panostustakin - ainakin mikäli opettajilta/työelämästä ollaan saatu sen suuntainen malli..

 

 

Lähetä osoitteeseen juha.sormunen@tsol.tampere.fi tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 19. marraskuuta 2002