Omien ajatusmallien näkyväksi tekeminen

Liike-elämän viestintään suunnatussa teoksessaan Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito William Isaacs (2001) kuvaa dialogia keskusteluksi, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Se eroaa tavanomaisesta nopeisiin päätöksiin tähtäävästä keskustelusta siinä, että dialogissa pyritään aktiivisesti:

Jotta tällaiseen vuorovaikutukseen dialogin avulla voisi päästä, pitää jokaisen osallistujan kyetä selvittämään toisten ajatuksenkulkuja, mikä ei ole helppoa koska ajattelu perustuu usein "hiljaiseen" tietoon, jota ei ole koskaan sanoin kuvannut. Isaacs kuvaa teoksessaan (s. 70 - 86) neljää hiljaista ajattelutapaa, jotka estävät dialogia ja toisten ymmärtämistä:

1. Ilmiöiden pirstominen abstraktein jaotteluin osiin, jotka eivät enää muodosta kokonaisuutta 
    (esim. maitten rajat, ihmisryhmät,  hyvä, tosi, kaunis)
2. Muistikuvien palauttaminen mieleen  heijastuu tunteina ja estää havaintojen tekoa 
3. Tiukka pitäytyminen entisiin mielipiteisiin (päähänpinttymät)
4. Omien mielipiteiden tyrkyttäminen muille, puolustautuminen pakon edessä.

Yhdessä ajattelu

Isaacsin (s. 47-50) mukaan dialogissa pyritään ajattelemaan yhdessä keskustelussa, jossa ei taistella toisia vastaan. Se vaatii muutoksia niin meissä keskustelijoissa kuin ympäristössämmekin. Meidän pitäisi 

1. toimia johdonmukaisesti (kuunnella, kunnioittaa, odottaa, puhua suoraan ja toimia sen mukaisesti)
2. luoda joustavia vuorovaikutusrakenteita (nähdä, ennakoida ja hallita oma vaikutus muihin)
3. antaa riittävä tila dialogille (ajattelun arkkitehtuuri vaikuttaa oivallusten laatuun, ajatusten selkeyteen ja tunteiden syvyyteen)

Lähetä osoitteeseen juha.sormunen@tsol.tampere.fi tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 12. marraskuuta 2002